Yleinen

RAKASTA MINUA TÄNÄÄN…

14.2.2016

Hyvää ystävän päivää juuri sinulle. Tämä ystävänpäivä on niinkuin isänpäivä, äitienpäivä ja mitä muita niitä onkin, hyviä asioita joiden kunniaksi on nimetty oma päivä. Se on hienoa mutta todellisessa elämässä miksi on vain yksi päivä nimetty jollekin tärkeälle asialle, voisi olla niin että vuoden jokainen päivä olisi nimetty näiden asioiden mukaan. Ystävälle pitäsi sanoa joka päivä hyvää ystävänpäivää onpa ihanaa kun olet olemassa ja saan olla ystäväsi. Ei siihen totu eikä kyllästy, onhan se mukavaa kuulla ja tietää jonkun olevan oma ystävä ja että hän tykkää suuri minusta.

Ei ne ystävyydet niinkuin ei avioliitotkaan kaadu siihen mitä sanotaan vaan siihen mitä jää sanomatta, vanha viisaus. Oletamme aina että muut ovat ajatusten lukijoita ja on turhaa ja jopa noloa kertoa toiselle omista tunteistaan, kyllä hän ne tietää muutenkin, no usein ei tiedä. Kokeilepa joskus sanoa tuntemallesi ihmiselle, vaikka ei nyt sydänystävä olisikaan, jotain positiivista, vaikkapa; olen muuten ollut aina sitä mieltä että sinä olet harvinaisen luotettava ja mukava ihminen, tai sinun kanssa on niin mahtavaa olla kun olet aina niin hyväntuulinen että se tarttuu minuunkin… aijaa oonko ja hymy päälle, niin se menee, toinen yleensä yllättyy näistä kommenteista ja tulee selvästi hyvälle tuulelle. Harva sanoo, no en varmaan oo, älä valehtele siinä !

Ystävä pitää olla myös puolisolle, omalle lapselle, naapurille, ohikulkevalle tuntemattomalle. Vaikka katse ja ystävällinen hymy, sekin on jo ystävyyttä.

Jos joku jää vaikka odottamaan minua ja pitää ovea auki kun näkee että olen tulossa, voi jestas miten mukavaa se on, tuntuu että suurkiitoskaan ei riitä vaan pitäsi sanoa, olitpa tosi mukava kun jäit pitämään minulle ovea auki… hyvä mieli siitä tulee molemmille. Kun taas joku paiskaa oven nenäsi edestä kiinni, pikkujuttu mutta voi että tympäsee ja tekisi mieli huutaa perään; kiitos vaan tästäkin ääliö ! Sekin muuten tympii hitosti kun jäät itse pitämään ovea jollekin, hän menee ovesta, ei edes katso saati kiittelee, hänekin perään tekisi mieli huutaista jotain osuvaa, että hei ole hyvä vaan, hyvä kun kelpasi !

Otsikko liittyy taas erääseen potilastapaukseen, kuinkas muuten. Naispotilas joka oli eronnut, noin nelikymppinen, hänellä oli 10 ja 12 vuotiaat lapset. Heillä oli tapana, silloin harvoin kun kaikki olivat yhdessä kotona, pelata hattupeli johon jokainen sai laittaa koneella kirjoitetettuja lappuja, johon sai kirjoittaa jonkin toiveen, kiitoksen tai moitteen liittyen perheeseen. Kukaan ei tiennyt kenen lappu mikäkin oli. Potilas kertoi että hänellä oli niin huono omatunto kun oli päivät töissä ja iltaisin aina tunne että lapsille ei jää aikaa, aina pyykki, kauppa, ruuanlaitto tai omia juttuja. Kerran he olivat kokoontuneet hatupeliin niin yhdessä lapussa luki – rakasta minua tänään. Se lappunen viilsi äidin sydäntä, hän sanoi ymmärtäneensä että hän ei tosiaan koskaan kertonut lapsilleen rakstavansa heitä. Se että antaa perushoivan, ruuan ja puhtaat vaatteet ei yksin riitä. On puettava tunteensa sanoiksi – rakastan sinua tänäänkin…

 

hannele

 

 

 

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Ei kommentteja

Vastaa