Sairaudet

KUN UNI EI TUUUUU!!!!!

5.3.2016
063

Unettomuus on yleinen ongelma, joka vaivaa välillä meistä jokaista. Jos unettomuus pitkittyy ja vaikeutuu sairaudeksi, se edellyttää hoitoa, sillä pitkittyessään se lisää monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä sekä huonontaa työkykyä ja elämänlaatua. Sairaus se on jos se haittaa jokapäiväistä elämää.

Unettomuutta hoidat ensisijaisesti omatoimisella unenhuollolla: huolehdi unirytmistä, terveellisistä elämäntavoista ja sopivista nukkumisolosuhteista. Tarvittaessa unettomuutta voidaan hoitaa psykoterapeuttisilla hoitomenetelmillä ja jopa lyhytkestoisella lääkehoidolla. Et kuitenkaan tarvitse lääkehoitoa, jos nukahtamis- tai univaikeuksista huolimatta heräät aamulla virkeänä ja koet elämänlaatusi hyväksi.

Mitä unettomuus on?

Tilapäinen unettomuus kuuluu joskus meidän jokaisen elämään. On kuitenkin tärkeää erottaa tilapäinen unettomuusoire ja sairaudeksi kehittynyt ja hoitoa vaativa unettomuushäiriö toisistaan.

Unettomuuteen kuuluu toistuvia nukahtamisvaikeuksia, vaikeutta pysyä unessa, yöunien jäämistä liian lyhyiksi tai huonolaatuista unta silloinkin, kun olisi mahdollisuus nukkua. Sairautena unettomuus voidaan luokitella sen keston mukaan tilapäiseen (alle kuukausi), lyhytkestoiseen (1–3 kuukautta) ja pitkäkestoiseen (yli 3 kuukautta) unettomuushäiriöön.

Pitkäkestoinen unettomuushäiriö on tärkeää hoitaa, sillä se heikentää toimintakykyä, altistaa monille ruumiillisille ja psyykkisille sairauksille sekä lisää jopa kuolleisuusriskiä.

Unettomuuden syyt

Unettomuus kehittyy monien eri tekijöiden vuorovaikutuksesta. Yleensä se alkaa elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollista reagoida unettomuudella.

Unettomuuden taustalla voivat olla muun muassa

  • vuorotyö, epäsäännölliset työajat
  • huonot nukkumistottumukset ja olosuhteet
  • persoonallisuuden piirteet
  • monet sairaudet ja niiden aiheuttamat oireet sekä lääkkeet
  • alkoholi ja kofeiinipitoiset juomat (myös kola- ja energiajuomat).

Unettomuuskierteen taustalla on usein ylivireys, joka voi johtua monesta eri syystä: liiallinen henkinen tai fyysinen aktiivisuus tai ongelmien huomiotta jättäminen päivällä, jolloin ne tunkeutuvat mieleen yöllä. Myös huoli unesta ja uni-valverytmin rikkoutuminen saattavat aiheuttaa noidankehän, jolloin nukkumisen yrittäminen vain pahentaa tilannetta, ja tilapäinen unettomuus muuttuu krooniseksi eli pitkäaikaiseksi unettomuudeksi.

 

Miten unettomuus todetaan?

Unettomuus todetaan kartoittamalla nukkumiseen liittyvät seikat, unettoman muut sairaudet ja käytössä oleva lääkitys. Uneton voi pitää nukkumispäiväkirjaa ja hänen terveydentilansa ja mahdolliset sairautensa selvitetään.

Unen määrää ja laatua voidaan selvittää myös kotioloissa ranteeseen laitettavalla aktigrafi-liikerekisteröintilaitteella. Erittäin vaikeita uniongelmia voidaan selvittää unilaboratoriossa tehtävässä laajassa kokoyön unipolygrafiassa, jonka avulla saadaan tietoa muun muassa aivosähkötoiminnasta unen aikana.

Unettomuuden hoito

Tilapäistä unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömin keinoin. Silloin, kun unettomuus on luonnollinen reaktio äkilliseen elämänmuutokseen, tuki, lohduttaminen ja neuvonta ovat tärkeitä. Jos unettomuus jatkuu, kannattaa kiinnittää huomiota unirytmin säännöllistämiseen, elämäntapamuutoksiin ja nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen eli ns. unenhuoltoon. Ellei näistä ole apua, lyhytaikainen unilääkitys saattaa olla tarpeen. Joskus jo muutaman päivän lääkitys katkaisee kierteen ja unirytmi palautuu ennalleen. Katkaistaan aivojen ”ennakoiva – uni ei tule taaskaan – asenne.

 

Pitkäaikaistakin unettomuutta kannattaa ensin hoitaa ilman unilääkkeitä. Ensisijaisesti suositellaan kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käyttämistä. Kuinka tämä on aina potilaiden saatavilla niin ikävä kyllä eipä juuri useinkaan, etenkin kun kaikessa yritettän säästää terveydenhuollon resursseja.

Unettomuuden lääkehoito

Unettomuuden lääkehoidon tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Lyhytaikaisen lääkehoidon vaihtoehtoja ovat lähinnä bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet, mielialalääkkeet pieninä annoksina sekä melatoniini.

Bentsodiatsepiineilla ja niiden kaltaisilla lääkkeillä on nukahtamista parantava ja yöunta pidentävä vaikutus, mutta niiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyy myös mahdollisia haittoja. Bentsodiatsepiinit vähentävät tärkeimpien univaiheiden (syvä uni ja REM-uni) määrää. Ne saattavat esimerkiksi heikentää seuraavana päivänä tarkkaavaisuutta liikenteessä. Pitkäaikaiskäytössä niihin liittyy myös lisääntynyt lääkeriippuvuuden kehittymisen riski.

Pitkäaikaiseen unettomuuteen suositellaankin ensisijaisesti eräitä mielialalääkkeitä, joilla on väsyttävä vaikutus. Näitä käytetään unettomuuden hoidossa hyvin pieninä annoksina.

Melatoniini voi tulla kyseeseen erityisesti iäkkäämpien ihmisten unettomuuden hoidossa.

Omakokemus on unettomuudestakin; 5 mg Melatoniini muutaman päivän-viikon kuureina jos joskus toiminut, toisinaan ei tippaakaan. Jos on tilapäinen äkillinen stressitilanne olen saanut parhaan avun muutaman päivän nukahtamislääkekuureina, esim. Zopinox tai Tenox. Joskus kun stressi on ollut päällä pitempään ja uni ei meinaa millään tulla viikkoihin, olen käyttänyt Mirtazepiiniä 15 mg annoksella ja se on toiminut hyvin. Se toki on nostanut ruokahalua kuten ehkä 10 prosentilla potilaistakin joten pitää olla tarkkana että ei osta kotiin herkkuja. Olen kyllä kerran saanut muutaman kuukauden hoidolla 10 kg painoa lisää. Vaihtoehdot oli vähissä, ennenkin painoa lisää ja uni kuntoon kuin viikkojen pyöriminen sängyssä ja jo illalla ennakoiminen, ei e uni tuu ja silloinhan se ei tule. Kun tilanne on rauhoittunut, on kyseinen lääke helppo purkaa pois. Sitä voi myös käyttää silloin tällöin otettuna ja sen hyvä puoli on ettei se aiheuta riippuvuutta.

Nämä niinsanotut SSRI lääkkeet mielletään masennuslääkkeiksi ja kun sellaista lääkettä ehdottaa potilaalle ensi kertaa on tyypillinen reaktio hämmästynyt – en minä mikään msenutnut ole. No etpä niin mutta kun samoja lääkkeitä voidaan käyttää moneen eri vaivaan. Ajattelepa vaikka Burana, voit ottaa sitä särkyyn tai kuumeeseen, se auttaa molmepiin vaikka oireet ovat aivan erinlaiset.

Ketipinoria käytetään niinikään enemmän kuin aiemmin ja toimii monilla hyvin. Jotkut voi saada siitä vilkkaan unielämän eli unia näkee paljon ja joistakin se voi oll aepämukavaa. Kokeillut olen sitäkin, näin unia ja muistin ne hyvin aamulla, nukuin silti hyvin niin eipä nuo unet haitanneet.

Jos lääkehoitoa joudutaan käyttämään on siis useita eri lääkeaineita mitä voidaan kokeilla eikä kaikki lääkkeet aiheuta riippuvuutta. Nykyään pyritään liikaakin varomaan lääkehoitoa ja usein nukahtamislääkeresptiä uusimaan tuleva on jo katse maassa tullessaan niinkuin pahempikin rikollinen. Olen yleensä sanonut että koskpa kirjoitan näitä lääkkeitä sinulle niin ollaanpa sitten rikostovereita. Överiksi on mennyt holhoaminen tämän asian suhteen. Hyvä potilas-lääkärisuhde kuten niinsanotusti ennenvanhaan on paras lääkeriippuvuuden estäjä. Kyllä lääkärin kuuluu joka kerta reseptiä uusiessa tarkistaa lääkkeen käyttö ja keskustella siitä potilaan kanssa. Jos lääkettä menee liikaa on syytä suoraan sanoa että mietitäänpä tätä asiaa uudestaan, mitä voitas tehdä toisin ja miksi tähän on tultu. Pääsäänöisesti asia on ratkennut parhainpäin ja potilas on vain tyytyväinen että joku välittää ja pitää huolta. Riippuvuutta aiheuttavat unilääkkeet eivät mielestäni ole yksistään käytettynä hyvä ratkaisu pitkäaikaista unettomuutta hoidettaessa.

Unilääkkeen käytön lopettaminen

Unilääkkeen käyttö kannattaa alun perin rajoittaa enintään yhteen tai korkeintaan noin 2 viikkoon. Tällöin riippuvuutta unilääkkeeseen ei ehdi syntyä.

Pitkäaikaisen unilääkityksen käytön lopettaminen on syytä tehdä lääkärin ohjauksessa. Unilääkkeen käyttö lopetetaan pienentämällä annosta asteittain. Lääkityksen käytön lopettaminen voi onnistua kuukaudessa, mutta joskus se voi viedä jopa useita kuukausia.

Unettomuuden yleisyys

Kroonisesta unettomuudesta kärsii lähes 12 prosenttia aikuisista. Uni-valvehäiriöt ovat selvästi yleisempiä vuorotyötä ja muuta epäsäännöllistä työtä tekevillä kuin niillä, jotka tekevät päivätyötä. Naiset kärsivät unettomuudesta enemmän kuin miehet. Myös nuorilla tytöillä on enemmän unettomuutta kuin pojilla. Unettomuus yleistyy ikääntyessä.

Nykyajan hektinen elämänrytmi on mielestänyt lisännyt unihäiriöisten potilaiden määrää kaikkissa ikäryhmissä.

Unettomuuden ehkäisy

  • Huolehdi terveydestäsi
  • Muista, että tilapäinen unettomuus kuuluu elämään
  • Voit ehkäistä unettomuutta tarvittaessa myös työaikajärjestelyillä
  • Varaudu jo ennen matkaa aikavyöhykkeiden yli matkustamiseen

Unettomuuden omahoito

  • Tarkista elintapasi
  • Vähennä nautintoaineiden käyttöä
  • Lisää liikuntaa
  • Älä urheile juuri ennen nukkumaan menemistä
  • Älä syö iltaisin liian raskaasti
  • Älä mene nukkumaan nälkäisenä
  • Käsittele huolet päivällä ( helpommin sanottu kuin tehty )
  • Palauta säännöllinen unirytmi
  • Vältä liian pitkään nukkumista
  • Tee nukkumisympäristö otolliseksi
  • Rauhoitu
  • Vuode on vain nukkumista ja rakastelua varten
  • Älä yritä nukahtaa väkisin
  • Jos uni ei tule 15 minuutissa valojen sammuttamisen jälkeen, nouse vuoteesta.

JOS UNETTOMUUS ON ISO HAITTA, LÄHDE LÄÄKÄRIIN !

Lisätietoa unettomuudesta

Käypä hoito -suosituksesta löytyy lisätietoa muun muassa unettomuuden hoidosta eri elämänvaiheissa (muun muassa ikääntyneet 4) ja erityistilanteissa (esimerkiksi vuorotyössä 5).

Lisätietoa unettomuudesta löytyy esimerkiksi Uniliitosta 6, joka ajaa ja valvoo nukkumiseen liittyvistä häiriöistä kärsivien henkilöiden etua sekä pyrkii edistämään jäsentensä ja heidän läheistensä elämänlaatua.

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Ei kommentteja

Vastaa