Yleinen

RAKKAUS, onko se häviämässä ?

20.3.2016
080

Moni pitää nykyaikaa kovana ja kylmänä, asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, mikään ei ole niinkuin ennen. Ihmissuhteet ovat useammin tilapäisluonteisia. Ei ehditä solmia kiinteitä, lämpimiä ihmissuhteita kun vaihdetaan ammattia, asuntoa tai paikkakuntaa yhä nopeammin kuin ennen. Avioliitot lyhentyvät, avioerot lisääntyvät ja yhä useampi perhe on jotain muuta kuin vakioperhe missä on äiti, isä ja lapsia. Yhä enemmän on perheitä joista puuttuvat isä tai äiti tai lapset. On uusioperheitä joissa voi taas elää samassa taloudessa lapsia joilla on joko eri isä, eri äiti, sisko ja siskopuoli…

Ihmiset ovat eristäytyneet toisistaan, vaikka he elävät lähellä toisiaan, ollaan henkisesti kaukana, pihassa tervehditään ja toivotaan ettei toinen vain ala kyselemään mitään koska ei ole aikaa eikä halua kertoa omista asioista ja toisen asiat ei oikeastaan kiinnosta, oman elämän hallinnassa on haastetta tarpeeksi.Ei kannata kiintyä liikaa ystäviin tai työkavereihin, ettei vaan tule tilannetta jossa en olekaan heille niin tärkeä. Läheisyys voi myös tuoda uhkan hyväksikäyttämisestä, soittelevat kun tarvitsevat apua, noloa kieltäytyä mutta ei ole aikaa autella toisia kun joka minuutti on kortilla. Kun olet työssä tulee huono omatunto että et ole perheen kanssa, pitäsi laittaa ruokaa, leipoa, pyykätä, kuskata harrastuksiin ja kasvattaa lapsista mallikansalaisia.
Kun sitten olet lopen uupunut päivän töistä pitäsi vielä harrastaa itsekin jotakin ainakin liikuntaa. Mitä eikö sinulla ole mitää omia harrastuksia ? No ota sitä aikaa itsellesi ! Sitten kun otat, tulee huono omatunto että nyt pitäsi lukea iltasatua tai hoitaa lastenlasta.

On helpompi olla välittämättä, jos joku kaatuu jalkakäytävällä, siihen ei kannata sekaantua, siinä menee aikaa eikä kukaan kiittele, parempi kääntyä eri suuntaa ja toivoa että kyllä sen mummon joku muu nostaa pystyyn.
Aina kun katsoo uutisia on niissä ihmistenvälistä vihaa, raakoja tekoja, kidutusta, tappamista, ihminen ihmistä ja kansakunta kansakuntaa vastaan. Luulisi että rakkaus on kuolemaisillaan maailmasta. Eniten pidetään yhteyttä ja otetaan kantaa toisten elämään sosiaalisen median kautta. Sitä kautta on myös helpompi kertoa omista asioista, kun tulee paljon tykkäyksiä niin kyllä hymyilyttää, jaetaan ilo ja menestys ihmisten kanssa joita ei olla edes koskaan tavattu. Omien läheisten kanssa sitten puhutaan puuta heinää, joo kyllä meidän nuorin pääsi ripiltä, niin se aika menee..

Ei, ei rakkaus ole katoamassa, eikä edes vähentymässä. Kehitysapu on laajamittaista,katastrofien sattuessa koko maailma rientää auttamaan. Erillaisia avustusjärjestöjä on enemmän kuin koskaan. Jos yksi pieni ihminen tässä yhteiskunnassa ajaa kolarin, on tien reunassa kymmenittäin kynttilöitä, nalleja ja lohduskortteja.
Yhteiskunnan apu sosiaali- ja terveydenhuoltopuolella on säästöistä huolimatta, ainakin Suomessa aivan huippuluokkaa. Työsuojelua parannetaan jatkuvasti, ammattiliitot ajavat työtätekevien asioita, vapaaehtoistyöllä autetaan vanhuksia, rahakeräyksillä vähävaraisia, rakennetaan hyväntekeväisyystuotoilla sairaaloita.
Kaikki tämä on rakkaudentyötä ja hyvin konkreettisella tavalla.

Me kaikki janoamme rakkautta syntymästämme saakka. Me nälkiinnymme mikäli rakkaus puuttuu elämästämme. Mutta ihminen saattaa pelastua, päästä vaikeasta elämäntilanteesta, parantua sairaudesta tai lakata pahanteosta rakkauden avulla, saatuaan sitä lopulta, oltuaan kauan ilman.

Rakkaus ei ole vähentymässä, sitä on paljon jäljellä. Koska me tarvitsemme rakkautta, meidän on omakohtaisesti voitava kehittyä kohdistamaan rakkautta enemmän toisiin ihmisiin, sillä rakkaus ei ole rajallinen vaan rajaton, se kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän sitä antaa pois. Rakasta toista niikuin toivot itseäsi rakastettavan ja huomaat rakkauden ihmeellisen voiman … niinkuin järven aalto se palaa takaisin.

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Ei kommentteja

Vastaa