Yleinen

LÄÄKÄRIN PANIIKKIHÄIRIÖ

6.4.2016
610

Kevät ja laulavat linnut, ei kaikille, maaliskuusta lähtien valon määrän lisääntyessä, vaikeutuvat masennus ja ahdistusoireet, samoin paniikkioireet ja pelkotilat. Se näkyy lääkärin vastaanotolla, moni on ollut ilman lääkitystä ja tulee nyt uusimaan viime keväisiä reseptejä.

Tänään kirjoitan PANIIKKIHÄIRIÖSTÄ.

– taas on alkanut tulla paniikkioireita, luulin jo ettei niitä enää tule mutta ne ovat alkaneet taas. En kestä niitä nyt on tullut kaksi kohtausta ja odotan jo kolmatta. Etenkin jos minun täytyy mennä jonnekin, vaikka vain kauppaan, alan jännitämään, mitä jos se iskee kassajonossa ? Sitten jätän ostokset siihen, ryntään ulos, tunne että kuolen just, sydän hakkaa tuhatta, kädet vapisee, hiki valuu ja on tunne että tukehdus. lähden juoksemaan ja toivon että sillä saan kohtauksen ohi, yleensä on auttanut, ainakin joskus. Juokseminekin on vaikeaa koska huimaa, jalat on kuin lyijypuntit, enkä saa henkeä. Miksi just minä olen hullu ?
– katsoppa minua silmiin; näytänkö hullulta, onko minulla hullun kiilto silmissä ?
– no et, näytät ihan normi tyypiltä, et ainakaan hullulta.
– no kiitos, minä olen sitten ainakin ollut hullu jos sinäkin olet.

Potilas katsoo ihmeissään ja ehkä miettii jos minä sittenkin olen hullu. Selitän hänelle että minulla oli varmaan nuoruudessa paniikkikohtauksia. Niille ei silloin ollut nimeä, eikä niistä puhuttu missään. Minä olin varma että minulla on päässä vika joten en puhunut siitä kenellekään…nyt myöhemmin kun paniikkihäiriöt on saanut nimen, uskon että minullakin oli nuorena paniikkikohtauksia.

OIREET
Paniikkihäiriölle ovat ominaisia tiheästi toistuvat paniikkikohtaukset, jatkuva huoli niiden uusiutumisesta ja jopa kohtauksen pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtaukselle on ominaista toisin kuin sosiaalisten tilanteiden pelolle että ne tulevat äkillisesti ja odottamatta. Niitä voi tulla koska vain jopa kotona yksin ollessa ja niihin voi herätä kesken yöunta.Oirehuippu tulee yleensä kymmenen minuutin kuluessa ja kestää alle puoli tuntia, joskus harvoin pidempään, jopa tunteja. Oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Kuolemanpelko, kontrollin menettämisen pelko, pelko että sekoaa, epätodellinen olo. Oireet voivat olla lieviä tai erittäin voimakkaita ja johtaa siihen että oirehtiva henkilö eristäytyy täysin muusta maailmasta eikä lähde kodin ulkopuolelle.

Paniikkikohtausten tiheys vaihtelee, niitä voi ilmetä viikottain tai harvemmin, joskus useita kertoja päivässä. Joillakin oireet ovat niin lieviä ettei niistä hakeuduta lääkäriin, eikä niitä koeta erityisen hankalaksi, niiden kanssa tullaan toimeen. Toisilla taas oireet hallitsevat jokapäiväistä elämää ja ne ovat mukana aina yötä päivää ja pahimillaan tosiaan voivat johtaa eristäytymiseen muista ihmisistä ja yhteiskunnasta.

Noin 1 – 2 prosenttia aikuisista kärsii paniikkikohtauksista jossain elämänsä vaiheessa.Yli puolella alttius kohtauksiin säilyy vuosia tai vuosikymmeniä. Kohtausten pelko, niihin liittyvä häpeä lisäävät alttiutta masennukseen, pelkotiloihin, alkoholin ongelmakäyttöön, työkyvyttömyyteen ja itsetuhoisuuteen. Osa ihmisistä joilla oireet ovat lieviä, pystyy elämään normaalia elämää eikä koe kohtauksia ongelmaksi.

SYYT
Paniikkikohtausten syy ja tausta on monisyinen ja osin tuntematon, kuin niin monen sairauden kohdalla. Perinnöllinen alttius ja stressi lisäävät riskiä saada paniikkikohtauksia. Muutokset elämässä tai tuttavien kuolema voivat laukaista paniikkikohtauksen. Lapsuuden ja muut aikaisemman elämän äkilliset traumaattiset kokemukset lisäävät paniikkikohtausten riskiä. Paniikkihäiriö voi alkaa useimmiten nuorella aikuisiällä, mutta voi alkaa jo murrosiässä, toisilla taas keski-iässä ja jopa vanhemmallakin iällä. Lapsuuden paniikkihäiriöistä minulla ei ole tietoa.
Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa kuten kilpirauhasen liikatoiminnassa.

ITSEHOITO
Hoidossa on olennaista estää paniikkikohtausten aiheuttama kohtusten pelko, sillä se aiheuttaa noidankehän, alkaa jo aamusta ennakoimaan, tuleekohan niitä kohtauksia tänään.Jokainen päivä ilman kohtausta vie viisi askelta eteenpäin kun taas kohtaus vie kymmenen taaksepäin.Kertominen läheisille on monesti hyväksi, silloin he ymmärtävät mistä on kysymys ja voivat rauhoitella kohtauksen sattuessa. Jos ei ole tietoa, ei voi auttaa, paniikissa voi olla pakko rynnätä ulos kun pelkää että muu perhe saa tietää, tämä lisää entisestään kohtausten pelkoa ja se puolestaan lisää kohtausten määrää.
Kahvi ja kofeiinipitoiset juomat, alkoholi ja huumeet lisäävät altiutta saada paniikkikohtauksia.
Jooga, meditaatio ja erilaliset rentoutusharjoitukest sekä liikunta voivat vähentää paniikkikohtauksia.
Monilla paikkakunnilla on järjestetty erillaisia oma apu- ja rentoutusryhmiä. On myös itsehoitokirjoja ja itsehoitoon sopivia nettiterapioita www.mielenterveystalo.fi. On myös vertaisryhmiä ja keskustelupalstoja.

HOITO
Jos paniikkikohtaukset häiritsevät elämää ja arjesta on vaikea selviytyä, silloin viimeistään on syytä lähteä lääkäriin. Jo asioista puhuminen lääkärin kanssa voi helpottaa oireita eikä aina tarvita lääkkeitä tai psykoterapioita. Monille riittää kun saa asiantuntijalta tietoa ja voi keskustella oireistaan. Tieto siitä että kyse ei ole mistään fyysisesti vakavasta sairaudesta, helpottaa oloa. Joskus tarvitaan lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla pyritään estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä ja alkuvaiheessa kohtauksia helpottamaan voidaan käyttää rauhoittavia lääkkeitä ja ns beetasalpaajia sydämen tykytystä vähentämään.Psykoterapiassa ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

– olen kokenut saman, katso minua silmiin, näytänkö hullulta, en, etkä näytä sinäkään !

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Ei kommentteja

Vastaa