Yleinen

ORAVANPYÖRÄHELVETTI

21.4.2016
4

Kuvassa naurattaa mutta todellisessa elämässä on päiviä ja hetkiä joilloin on nauru kaukana. Pitää ehtiä, jaksaa ja haluta koko ajan ja enempi ja enempi. Töissä, jos nyt sattuu olemaan työpaikka, pitää jaksaa ja jaksaa, olla ystävällinen, hyväntuulinen, tehokas, auttavainen, tyytyä vähään ja antaa paljon. Ihminen imetään kuiviin, jos istahdat ylimääräisen hetken on jo mietittävä että nouse nyt joku näkee ja pitää laiskotteluna, pitää ainakin esittää olevansa tehokas ja koko ajan tekemässä tai näyttää tekevältä. Epäkohdista ei pidä puhua, olet muuten hankala, sopeutumaton ja riitaa haastava tyyppi – etsi toinen työ jos tämä ei kiinnosta. Kiukutella ei sa jos on väsynyt tai kyllästynyt, työkaverit ei tykkää, mikä sitä nyt vaivaa, liekö ero tulossa kun on noin pahalla päällä. Jos satut polttamaan päreesi, siitä puhutaan pitkään ja hartaasti kuinka et osa käyttäytyä, olet häirikkö ja teeppä se pari kertaa niin jo esimieskin puuttuu huonoon käytökseen. Jos tympii ja tuntuu että kaikki menee päin peetä niin hymyile silti ja kiitos kiitos kaikki hyvin vaikka sisällä kiehuu ja palaa.
Sitten lopen uupuneena, kaikkensa antaneena kauppaan ja kiireellä ostokset kärryyn, aika on rahaa ja ruoka pitäsi olla jo valmiina ja oletkin vasta kaupassa. Kuljet lähes puolijuoksua vaikka oikeasti ei ole kiire, on vain vauhti jäänyt päälle niin antaa mennä.

Kotona odottaa toinen työmaa, tiskit, ruuat, tiskit, pyykit ja joka paikka huutaa työtä. Valmisruokaa nopeasti, no huono omatunto, tämmönen äiti pitäs kokata terveellistä kunnon sapuskaa ja välillä leipoakin. Jos on vielä lasten harrastusjuttuja niinkuin lähes kaikilla on niin siinä vasta huono äiti tai isä joka ei suoraan ruokapöydästä lähde lapsia kuskaamaan harrastuksiin, pari kolme eri harrastusta on oltava kun on muillakin…
Illalla takaisin kotiin, iltapala ja nukkumaan, taas huono vanhempi, en ehtinyt kysyä kuinka koulupäivä meni, mitä sulle muuten kuuluu onko ollut kiva päivä, en edes muistanut kysyä. Yhteinen aika lasten kanssa tunti päivässä ja sekin joko ruokapöydässä tai autossa harrastustaksikuskina. Ilta kun pimenee entisestään niin oma aika, mitä se on ? Oma harrastus, omat ystävät, no ei just nyt jaksa, aamulla kello soi aikaisin..
Pahimmillaan yö menee huonosti nukkuessa, kiire ja stressi on jäänyt päälle, seuraavan päivän työt mietityttää, tämän päivän tekemättömät työt vaivaa mieltä…

Tässä hullun myllyssä vuodet kuluvat toinen toistaan tahti vain kiihtyen. Kun lapset kasvavat, niin kasvavat huoletkin. Heidän teinivuosien ja aikuisiän surut kannat sydämessäsi itkien kun auttaa et voi etkä osaa. Ei ole koskaan ehditty opettelemaan yhdessä olemista ja juttelemista…

Sitten lukee jostain somesta ” rusinariidasta ” voi pyhä jysäys, oikein psykiatri kertoo kuin lapselle tulee trauma kun rangaistaan rusinajutulla eikä hän lapsi parka ymmärrä jälkeenpäin mistä oli kysymys. Haloo hyvät ihmiset, trauman se lapsi saa jos ei ole rakastavaa vanhempaa, ei lohduttavaa syliä, ei ruokaa tai kunnon kotia, on vanhemmat jotka juo tai käyttää päiheitä, juoksee vain uran ja rahan perässä, ei ole ketään. Siitä ne traumat tulee eikä rusinoista !

Mikä ihmeen holhous-höösäysyhteiskunta tästä on tullut. Joka pikkujutusta tulee iso somehölötys ja todelliset ongelmat lakasistaan maton alle.Kaikenlainen hulluus on muotia, on monensekaista littoa missä on vain isiä tai vain äitejä, lista on loputon. Puolet liitoista hajoaa, uusioliitot vielä useammin, ei enää ole pelkkiä vkl reppulapsia vaan monen liiton lapset, minun kullanmurut ja sinun riiviöt. Kaikki on sekamelsaa mutta ulospäin vain hymyillään. Osa huomaa toivottomuuden ja tulee lääkäriin, usein sanotaan vain: en jaksa enää…

Sitten tämän kaiken lisäksi pitäsi huolehtia ulkonäöstä, käydä kuntosalilla, vetää botoksia ja irtoripsiä, kauniit ja rohkeat, oman elämänsä vankeja eristyssellissä.

Hyppää pois tästä pyörästä. Mieti mikä on tärkeää, mieti sitä joka päivä, nouse viisi minuuttia aikaisemmin, ollaksesi hetken yksin ja mieti että jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä, mitä silloin mielessäsi liikkuisi, mitä tekisit toisin. Ota rennompi asennne. Ei tarvitse olla tehokkain töissä koko ajan, voit olla hiljaa tai murjottaa jos sinusta tuntuu niin, sano mitä ajattelet, muut eivät ole ajatusten lukijoita. Minua tympii nyt hitosti, anna minun olla tänään äkäinen jos olen tai pysy kaukana äläkä tule arvostelemaan koska et tiedä miten väsynyt olen ja mitä olen kokenut.
Suunnittele viikkosi, kaupassa vain pari kertaa, silloin kun on aikaa enempi, vaikkapa lauantaina, osta ruokaa muutamaksi päiväksi ettei tarvitse joka päivä käyttää aikaa kauppatiskien välissä juoksemiseen. Mene kauppaan kiireettä, katsele rauhasssa mitä tarvitset, unohda kello ja päätä nyt on aikaa, ei ole kiire.
Kotona töiden jälkeen ole vaikka vartti tai puoli tuntia tekemättä mitään, istu sohvalla jalat pöydällä ja nauti siitä lyhyestä hetkestä. Kysy jokaiselta perheenjäseneltä kuinka heidän päivä on mennyt, kysy mikä oli kivaa ja mikä oli kurjaa.
Laittakaa yhdessä ruokaa, jokaiselle pikkuhomma niin pääset itse vähemmällä ja on taas aikaa jutella, laita se ehdoksi että näin tapahtuu, älä ole kenenkään orja ja osta sillä hyvää omaatuntoa, se on vain itsepetosta. Miettikää perheessä kuinka monta iltaa viikossa on kohtuu käydä harrastuksissa, ei lapset siitä kuole jos ei pääse joka ilta jonnekin, on hyvä olla koti-iltojakin.

Kun illalla jälleen olette kaikki yhdessä, käykään läpi päivän ja illan tapahtumia vaikka vain viisi minuuttia mutta kertaus siitä mitä on tapahtunut ja onko jotain mitä voisi tehdä huomena toisin. Perhe ja sen jäsenet hitsautuu näin yhdeksi kestäväksi tiimiksi. Työkaverit, työ, koulu ja muut ovat arvoasteikossa tämän tiimin alapuolella. Opetelkaa yhdessä puhumaan kaikki tunteet laidasta laitaan, päivän ilot ja surut jakaen, siihen pitää olla aikaa. Muu on vähemmän tärkeää. Kun olet yksin hetken itsesi kanssa, sängyssä, autossa, töissä tauolla, missä vain, lataa positiivia ajatuksia, kuinka hyvin sinulla on, mieti sitä kaikkea mistä joskus haaveilit ja jos se on nyt toteutunut, iloitse siitä.
Kaikessa on kuitenkin kysymys asenteesta. Kiire on meidän itsemme tekemää, murhe ja huoli on asioita joiden tietoisesti annamme kasvaa sisällämme, päätös siitä että elämäni on hyvää vaikka kaikki ei aina menen niinkuin pitää, siitä tulee onni.Lyhyet tuokiot posittivisten ajatusten kanssa pitkin päivää, siitä se lähtee ! Hyppää siitä oravanpyörästä ja armahda itseäsi !

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Ei kommentteja

Vastaa