Yleinen

ONKO KUOLLUT VANHUS PARAS ?!

25.4.2016
23

Olen miettinyt tätä keissiä kuusi vuotta, aina se palaa aika ajoin mieleeni, nyt päätin kirjoittaa siitä. -2010 huhtikuussa perjantaina klo 17 soitti eräs leskirouva, 88-vuotias, yksin asuva eräässä kaupungissa Suomessa. Pyysi minua kotikäynnille koska epäili että hänellä olisi virtsatietulehdus. Hoitajan kanssa lähdimme sinne katsomaan mikä on tilanne. Hän asui yksin kerrostaloasunnossa. Oli ollut lonkkaleikkauksessa hiljattain ja kotiutettu nopeasti leikkauksen jälkeen. Kävely sujui hitaasti kahden kyynärsauvan avulla. Joutui käymään vessassa päivin ja öin lähes tunnin välein. Omaisia ei ollut, kotihoitoa ei oltu järjestetty kotiuttamisen yhteydessä. Juteltiin ja tutkin hänen sen mitä nyt kotioloissa pystyy. Virtsanäyte oli puhdas, pika hemoglobiini 99 eli matala, varmastikin leikkauksesta johtuen. Mietin mikä kumma häntä nyt oikein pissattaa, näin yöpöydällä ison vesikannun. Ihmettelin että mahtaako hän juoda paljon vettä ja miksi ? No suuta kuivaa niin kovasti että tuleehan sitä juotua, kertoi potilas. Katsottiin vielä sokeri, se oli normaali. Hän oli näyttänyt minulle lääkelistaa, pyysin vielä että saisin nähdä lääkepurkitkin. No vastaus löytyi heti. Hänellä oli 100 kappaleen purkki Tramal särkylääkettä joka ei edes ole pienimmälläkään annoksella sopiva ikä-ihmiselle joka asuu yksin, on juuri leikattu eikä mitään kotihoitoa ole tilannetta seuraamassa. Purkin kyljessä luki 1 kapseli kolmesti päivässä kipuun. Kysyin oliko hän ottanut tätä lääkettä, kyllä, sanoi hän, sen kolme päivässä mitä lääkäri oli määrännyt.
No se lääkehän on erittäin vahva keskushermostoon vaikuttava kipulääke ja tässä tapuksessa ehdottomasti liian vahva ja väärä valinta. Se lääke kuivatti suuta, siksi rouva joi paljon ja siksi hän joutui käymään usein vessassa.
Kun vielä kysyin saanko katsoa jääkaappiin niin sitä ihmetteli mutta antoi luvan. Minä puoelstani järkytyin koska jääkappi oli täysin tyhjä. Parvekkeella oli 5 täyttä roskapussia.
Lopetin Tramal lääkityksen, vaihdoin sen pelkkään Panadoliin, vietiin roskat ja käytiin kaupassa. Kun lähdimme hänen luotaan, hän istui sängyllä ja itki. Kysyimme miksi hän itkee, hän sanoi että on aina tiennyt että enkeleitä on ja nyt hän oli tavannut kaksi. Sitten itkimme kaikki kolme, miten nöyrä ja vähään tyytyväinen rouva, mehän teimme vain sen vähäisimmän ja omaa työtämme.

Soitimme rouvalle heti maanantaina kunnallisen kotiavun.Siinä meni kuitenkin lähes viikko ennenkuin se saatiin järjestettyä, sen ajan ja viikonlopun yli hoidimme kotiavun itse. Ketään omaisia ei ollut jotka olisivat voineet tulla auttamaan.

Kun puhuin tapauksesta sen kaupungin johtavan lääkärin kanssa, hän ei uskonut, hän tuumasi että ei se tilanne ole heillä huono, päinvastoin nahuksista pidetään hyvää huolta ja ihmetteli oliko koko tarina tottakaan, me hoidamme vanhukset hyvin ! Kun kysyin kunka monta kotikäyntiä hän lääkärin uransa aikana oli tehnyt, oli kuitenkin silloin jo kuusissakymmenissä oleva lääkäri ja koskapa niin hyvin tiesi vanhusten asiat. Lopulta vastaus oli; en yhtään, niinpä, minä olen tehnyt niitä yli 20 vuotta ja tuhansiin koteihin. Turha sanoa minulle kuinka te hoidatte vanhukset, te LUULETTE, minä TIEDÄN ! Onko teille kuollut vanhus paras vanhus ? Löi puhelimen korvaani.
Se siitä.
Vastaavia tapauksia olen nähnyt satoja. Joka kerta kun suljen oven ja lähden sellaiselta kotikäynniltä, olen niin onnellinen että olen terve ja voin tehdä näitä kotikäyntejä, samalla sydän itkee kun nään sen kurjuuden miten meidän ikä-ihmiset elävät. Koko ikänsä tehneet töitä, maksaneet veronsa, ja tuossa kiitos, yksin kotona ja avut julkiselta puolelta minimaaliset !
Eräs 90-vuotias leskirouva halusi vanhainkotiin koska pelkäsi niin paljon olla yksin kotona, sillä syyllä ei paikkaa herunut, ehti kuolla yksin kotiin pari vuotta myöhemmin….

On hyviäkin asioita, ja joissakin paikoissa vanhusten asiat järjestetty suht hyvin mutta nyt 25 vuoden kokemuksella voin sanoa että niitä vanhuksia jotka ovat kotona vaikka kuuluisivat vanhainkotiin tai vuodeosastolle, niitä on paljon ja jokainen tapaus on liikaa. Vanhalla ihmisellä on elämänsä viime askeleilla oikeus ihmisarvoiseen elämään !

Tästä saa tykätä tai suuttua, saa kommentoida ja kertoa omia kokemuksia, kiitos ja anteeksi…

Sinua saattaa myös kiinnostaa

30 Kommenttia

  • Reply merja markakis 25.4.2016 at 21:48

    hyvin kirjotettu mutta taalla Hameenlinnassa esim ei voi tehda tuollaista tyota olen 4 vuotta hakenut missa olisi joka auttaisi loytamaan jonkun joka apua tarvitsisi olen elakkeella oleva sairaanhoitaja Kukaan ei tieda mitaan Siis???

    • Reply Raili 27.4.2016 at 15:01

      Esim. seurakunnan diakonit tietävät vanhusten tilanteista. Ota sinne yhteyttä ja tarjoa apuasi.

      • Reply Hannele Vahantila 6.5.2016 at 19:47

        Kiitos vinkistä, jos emme ole saaneet muualta apujoukkoja niin seurakuntaan olemme olleet usein yhteydessä ja apu saatu..

    • Reply Meku 28.4.2016 at 10:48

      Ihania olitte <3 Enkeleitä kunten vanhus sanoi <3

      • Reply Hannele Vahantila 6.5.2016 at 19:46

        Kiitos enkelikommentista, se on niin antoisaa käydä näiden yksinäisten ihmisten luona, heiltä saa niin paljon, onnea ja nöyryyttä, tunnen että he ovat enkeleitä ja minä onnnenpekka kun tiemme kohtasivat. Aina kun iltamyöhällä olemme lähteneet, on usein tuntunut niin raskaalta, sohva kutsuu ja väsyttää, ihan vihainen olen että miksi taas meen ja voi että tulikin vastattua puhelimeen. Heti paikan päällä on väsymys tipotiessään ja häpeän itseäni kuinka kehtasin valittaa lähdöstä. Kotikäynnillä aika pysähtyy, ei ole enää kiire minnekään, puhelin on äänettömällä ja on niin äärimmäisen hyvä olo. Iltarukouksessa kiitän että sain voimia lähteä ja olla etuoikeutettu tavata tämän/nämä ihmiset….

    • Reply Hannele Vahantila 6.5.2016 at 19:51

      Kysypä Merja vaikka seurakunnalta, he tekevät paljon vapaaehtoistyötä myös vanhusten parissa, heiltä löytyy ainakin tietoja henkilöistä jotka tarvitsevat apua tai vaikkapa juttuseuraa..

    • Reply Mari Kurjenmaa 24.8.2016 at 10:52

      Kirjoitus todella kosketti ja voimakkaasti sisintäni. Entisenä lähihoitajana muistan huoleni ihmisisistä, joita hoidin ja kiinnyin. Hienoa Hannele kun sinulla voimaa ja rohkeutta tarttua asioihin! ❤

  • Reply Anneli Koivunen 26.4.2016 at 13:51

    Vanhuus Suomessa 24.4.2016:
    Kotona loppuun saakka – toimiiko se?
    Aika loppuu 10.5 2016 ja kannatuksia olisi oltava silloin kasassa 50.000kpl
    Jos välität ikäihmisistämme, anna siis kannatuksesi ja kuuntele juttu kokonaan; https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672
    Aloitteella ajamme ikäihmisten hoitoon pääsyn parantamis kriteerejä, omaishoitajille enemmän apuja kotiin, hoitajia enemmän sekä kotihoitoon että muihin paikkoihin, myös vähävaraisten hoito on taattava ihan lakisääteisesti ja kaikille on taattava turvallinen hoito myös tarvittaessa pitkäaikaishoitopaikassa.
    Tässä jutussa hieman ajattelisen aihetta meille kaikille.

  • Reply Reija Kuparinen 26.4.2016 at 17:45

    Fantastinen kirjotus täyttä asiaa. Itsenäisyys ja se oma alkuperänen perustuslaki takasin, ni se jo itsessään pakottaa muut lait olemaan sellasia, että ne suojelee ihmistä ja maata. Nyt kaikki on ahneitten rahastajien armoilla, eikä kukaan kanna vastuuta mistään. Oma laki takaisn valtaan, niin tilanne muuttu nopeasti. Kansanliike Suomen Puolesta on sitä varten perustettu. Lisää tietoa löytyy kotisivulta http://www.suomenpuolesta.fi

  • Reply Säde-Synnöve Wikber 28.4.2016 at 20:50

    Nyt sanoisin noihin yllämainittuihin lääkkeisiin .eli Tramal ,ja Panadol .! Vanhus sanoi,että hänellä suuta kuivasi eli siis piti juoda paljpn .Tässä tarjoitan nyt Tramal-lääkettä,jonka hoitaja vaihtoi Panadol-lääkkeeseen. Miten hoitaja voi vaihtaa lääkkeet ,jotka kuuluvat lääkärin tehtäviin ? Itselläni on Tramal 100 mg 1-2 kertaa vuorokaudessa runsaan nesteen kanssa. Ankaran kivun hoitoon , En joudu sen takia käymää WC-ssä normaalia useammin . Kyseinen lääke sopii minulle hyvin ,mutta taas Panadol aiheuttaa kovia ylä-vatsa kipuja .Minulla on lisäksi muitakin lääkkeitä ,jotka on tarkkan katsottu niiden suhteen sopivuus ,nimittäin mulla on myös ankara laktoosi-intorelanssi.joten lääkkeeni pitää olla laktoosittomia. Haluan kuitenkin kiittää näitä hoitajia ,heidän avustaan kyseiselle vanhukselle :) Olin itse vanhan äitini omais-hoitaja ,joten kokemusta on vanhuksista . Hän on jo edesmennyt…syvä kaipaus jäi <3 Toivottavasti tätä kirjoitustani ei otettu mitenkään moitteena :)

    • Reply Hannele Vahantila 28.4.2016 at 20:59

      Heippa, kiitos kommentista. Minä se kotikäynnillä Tramalin lopetin. Meitä on aina työpari minä lääkäri ja toinen on lähi- tai sairaanhoitaja :)

  • Reply Irma 30.4.2016 at 13:48

    Olen epävirallisesti 86 vuotiaan puolisoni omaishoitaja. Puolison kunto on romahtanut parin viime vuoden aikana. Viimeisen vuorokauden aikana sain kierrättää koko alushousuvaraston, kun aina oli märät housut jalassa, kun hän ei ehtinyt tarpeeksi ajoissa vessaan. Vaippoja ei ole tähän mennessä tarvinnut. Tämä on akuutti tapaus. Päivällä pystyn kyllä seuraamaan tilanteen ja auttamaan vessaan, mutta yöllä nukun itsekin. Viime yönä heräsin ja menin katsomaan puolison huoneeseen. Hän istui sängyn reunalla päällystakki pyjaman päällä, talvisaapas vasemmassa jalassa ja oikeaan jalkaan oli vetämässä tossua. Ihmetteli, kun tossu ei mahdu jalkaan. Hän oli vetänyt kaksi villasukkaa puuvillasukan päälle. Siinä äheltäessä olivat housut kastuneet. Vessaan olisi ollut vain muutamia metrejä matkaa, eikä sinne olisi tarvinnut pukeutua. Olen siis puolisoni kokoaikainen hoitaja. Hän ei vie laitospaikkaa eikä kiertävien ammattihoitsujen kallista aikaa. 46 vuotta on hääpäivästämme nyt vapun aikoihin. Itse olen jaksanut kohtalaisen hyvin tähän asti. Kaikilla liikuntarajoitteisilla vanhuksilla ei ole nuorempaa puolisoa rinnalla auttamassa ja tukemassa. Ei ihme, jos tulevaisuus pelottaa. Puolisoa auttaessani itsekin ajattelen, että kuka minua auttaa sitten kun itse olen avun tarpeessa.

    • Reply Hannele Vahantila 6.5.2016 at 19:40

      Voimia kaikille uskollisille ihmisille jotka hoitavat läheisiään. Kävin eilen hoitajani kanssa kotikäynnillä jossa lähes 90 vuotias mies hoiti yhtä iäkästä vaimoaan, vaimo oli vaikeasti liikuntarajoitteinen ja sokea. Molemmat olivat tyytyväisiä kun pystyivät vielä asumaan omassa talossaan jossa olivat asuneet 50 vuotta. Lapsia ei ollut. Kun ehdotin kotiapuja julkiselta puolelta, sanoi mies kerran pyytäneensä mutta eivät saaneet koska mies oli niin hyvä kuntoinen. Kysyin eikö täällä ole koskaan käynyt ulkopuolisia ihmisiä auttamassa. Hän vastasi että on kerran, nimittäin nyt. Me siis olimme ensimmäiset. Kun lähdön hetki koitti niin tuli meillä kyynel silmään, ei he valittaneet vaan useaan kertaan molemmat kiitteli kun oli tultu käymään. Talo oli vain pieni mökki, siisti sisältä ja kodikas. Voi kuinka vähään he tyytyvät, liikuttavaa…

  • Reply Mirja Hirvaskari 6.5.2016 at 19:25

    Kiitos kirjoituksesta. Olen toiminut 40 vuotta sairaanhoitajana ja toimin edelleen. Oman työnantajani toiminta on vastuullista, mutta tiedän että valitettavan paljon on tuota, josta kirjoitat. Mutta sitä ihmettelen mitä pyydät anteeksi? ”Kiitos ja anteeksi…” ???? Niin meidän naisten asennetta, vaikka asiaa puhuu.

    • Reply Hannele Vahantila 6.5.2016 at 19:30

      Kiitos sille joka luki blogin ja tuntee myötätuntoa vanhuksia kohtaa, anteeksi jos pahoitin jonkun mielen, se ei ole koskaan tarkotukseni…tapani puhua suoraan on paheeni, sw voi olla jonkun mielestä loukkaavaa…

  • Reply Martti Heikkinen 7.7.2016 at 10:07

    Kiitokset blogin kirjoittajalle vanhusten hoidon ongelmista.
    Yhteiskuntaamme vaivaavasta itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä löytyy ikäviä esimerkkejä perheistä, hoitolaitoksista ja viranomaisten toiminnasta. Jos ne kaikki osuvat samalle ihmiselle kohdattaviksi, ei siinä muserretun ihmisen käyttäytymistä pitäisi ihmetellä ja tuomita..!
    Mutta onnekksi meillä on läheisiä ja alan auttavia työntekijöitä, jotka työskentelevät yställisesti, ammattitaidolla ja ottavat vastuuta toisen ihmisen terveyden ja asioiden hoidosta.
    Lidäksi: Kaikki työntekijät eivät kykene hoitamaan ammattinsa mukaisesti vaadittua hoito- ja hoivatyötä! Vaikka vaativatkin samaa palkkaa samasta työstä..! Kokemukseni 14 vuotta alzhaimerin tautia sairastavan vaimoni omaishoitajana – tämän kuun alusta vuoroviikoin ryhmäkodissa ja minulla ”univelkaviikko”.

  • Reply Sirpamamma 7.7.2016 at 16:47

    Rohkea ja hyvä rehellinen kirjoitus tämän päivän vanhusten elämästä. Kiitos!

  • Reply Seuraava lenkki 7.7.2016 at 20:03

    Kiitos kirjoituksesta.

  • Reply Katja Salo 8.7.2016 at 00:11

    Hyvä kirjoitus. Itsellä ei edes Tramal tehoa kuin keskivahvaan kipuun. Pieneen särkyyn en ota yhtään mitään, siihen olen turtunut. Pisimmillään valvonut yhtä soittoa 4 vrk. Parempina hetkinä jopa tauottanut itse lääkkeet, korvannut Tramalin Panacod+Panadol yhdistelmällä (aina menee jokin tulehduskipulääke näiden rinnalla). Silti kun tilanne pahenee, ja uudelleen Tramal käyttöön niin ei meinaa toimia. Pystyn ajamaan autoa ihan ok lääkearsenaalini kanssa, jos ei ole kovia kipuja. Sanotaan näin että Tramal turhan mieto, mut Norspaniin en koske enää. Lyricaa tarjottu, en huoli.

    Kymmenen vuotta ehdin työuraa tehdä, sitten petti kunto lopullisesti. Tosin taustalta löytyy HMS/EDS 3, spondylolisteesi+välilevynpullistuma, kiertäjänkalvosin ongelmaa, keskivaikea skolioosi, lateraaliset- ja mediaaliset epikondyliitit molemmissa käsissä. Atooppinen ekseema on pienin murheenkryynini. Hoitoalalla ehdin olla 5-vuotta, kotihoidossa osan aikaa minäkin. Toisaalta kai lukio+lähihoitajan tutkinto+ 75 op Amk-opintoja, sekä 10v työura..se on varmaan ihan hyvä HMS/EDS 3:lle ? Paljon on vanhuksia, jotka kuuluisivat tehostetun palveluasumisen piiriin, mutta ovat kotona ilman yhtäkään läheistä. Hoitajien käyntiajat eivät riitä vanhuksen kokonaisvaltaiseen hoitoon. Aihe, josta kirjoitit on erittäin tärkeä. Epäkohdat täytyy tuoda julki. Jatka samaan malliin, hoitoalalla on paljon ihmisiä, jotka eivät sinne kuuluisi. Sinä et kuulu heihin.

    T: 28-vuotias sairaslomalainen Kotkasta

  • Reply Katja Kylä-Kause 8.7.2016 at 08:40

    Aivan ihana tarina ja sydäntä riipaiseva 💖
    Se on mielestäni hirveää, että tälläistä sattuu v.2016, kun kaikilla pitäisi olla oikeus ihmisarvoisen Elämään, joka on erittäin surullista.
    Näitä lääkemokia sattuu kyllä valitettavasti Sairaalassakin, kun isällni kävi vähän samanlaisesti ja hoitovirheitä. Ne vaan painetaan pumpulilla, ettei huononna mainetta ja siinäkin oli osaavat omaiset pelastajia 👼

  • Reply Esa Juntunen 8.7.2016 at 08:54

    Ei, kuollut vanhus ei ole paras. Paras vanhus on se joka makaa lääketokkurassa yksityisessä vanhusten ”hoitolaitoksessa” ja tuottaa rahaa veroparatiisilafkalle mahdollisimman kauan.

    • Reply Anne 8.7.2016 at 13:55

      Tuossa taitaa myös olla totuuden siemen.

  • Reply Pirkko 8.7.2016 at 11:48

    Hannele, hyvä kirjoitus! Epäilen että ollaankohan samiksia. Minä myös hevosakka ja maalaisjärkeä liikaa.
    Hyvät jatkot sulle! Ootko Facessa lääkärit rymässä tai muuten.

  • Reply Anne 8.7.2016 at 13:54

    Loistava kirjoitus. Omaisena olen nähnyt, että heitteillejättö on tosiasia – ja todellakin laillistettu vanhusten heitteillejättö- anteeksi, vanhuspalvelulaissa. Autan itse päivätyön ohessa jaksamisen äärirajoilla, eikä sekään kiinnosta viranomaisia. Apua on kyllä yritetty pyytää. Nimenomaan vaatimattomuus ja pyytettömyys ovat ominaista näille ikänsä työtä tehneille vanhuksille, ja osittain siksi he eivät mitään saakaan.

  • Reply Marleena Arkkiot 9.7.2016 at 03:08

    Olen hoitanut 100-vuotiasta äitiäni ja kahta psyykkisesti vaikeavammaista sisarustani jo 10 vuotta ilman minkäänlaista omaishoidontukea tai muuta tukea. Äitini ja sisarukseni ovat olleet eri hoitolaitoksissa, mutta niiden ns. hoito on ollut niin järkyttävän ala-arvoista, että olen joutunut ottamaan heidät pois sieltä. Heitä on säilytetty siellä vain rahan takia, mistään hoidosta ei todellakaan ole ollut kyse. Pää on lyöty voimakkaita, huippuvaaraallisia neuroleptejä eli ombilääkkeitä täyteen, että pysyisivät rauhallisina Mitään viriketoimintaa ei ole ollut. Vanhaa äitiäni istutettiin eräässäkin hoitolaitoksessa tuntitolkulla, niin että hänen selkänsä kipeytyi, kipu meni lopulta myös jalkoihin. Pyysin useita kertoja erittäin ystävällisesti, että voisitteko olla istuttamatta äitiäni niin pitkään, koska hänen selkänsä ja jalkansa kipeytyvät. Mitään muutosta tilanteeseen ei tullut. Äiti pyysi epätoivoisena ottamaan hänet kotiin, koska hän ei enää kestänyt. Soitin laitokseen ja sanoin, että lähettäkää äiti kotiin, koska ette kykene hoitamaan häntä. Sanoin, että vien nyt äidin lääkääriin selkäkivun vuoksi tutkittavaksi.Silloin tuli pelko perseeseen ja äitini pakotettiin allekirjoittamaan paperi, että hän ei käyttäisi muita lääkäreitä kuin hoitolaitoksen omaa lääkäriä. Toisessa hoitolaitoksessa äidilleni ei annettu edes hänen välttämättömiä lääkkeittään. Huomasin häntä käydessäni katsomassa, että hänen jalkapöytänsä olivat aivan turvonneet, ja hän valitti niissä kovaa kipua. Pelkäsin aiempien kokemusten perusteella puhua asiasta hoitohenkilökunnalle, koska tiesin, että apua ei varman tule,olipa vaiva mikä tahansa. Vihdoin rohkaistuin puhumaan asiasta sairaanhoitajalle, joka oli kovasti halunnut äitiä pysyvään oitoon, että saisivat hänen eläkkeensä. Sanoin, että äiti valittaa minulle joka kerta puhelimessa, että hänen jalkansa ovat erittäin kipeät, eikä hän pysty liikuttamaan niitä. Sairaanhoitaja vastasi:” No, hän valittaa niistä vain sinulle, koska hänellä ei ole muutakaan puhuttavaa. Aika hyvin vastattu. Hoitolaitoksessa oleva lääkäri oli ottanut äidiltäni nesteen poistolääkkeen pois, jolloin jalat turposivat nestekertymän vuoksi. Samainen lääkäri ei siis välittänyt kiinnittää mitään huomiota tekonsa seurauksiin. Ihmettelenkin, mistä näille hoito k Kkklaitoksissa työskenteleville lääkäreiile oikeastaan maksetaan palkkaa? Lopulta hänet lähetettiin keskussairaalaan, koska suolta ei ollut tyhjennetty, ja hän sen vuoksi hän alkoi oksentaa verioksennusta. Samainen sairaanhoitaja totesi minulle puhelimessa, että lähetimme äitisi nyt TAYS:IIN, mutta kyllä ne hänet varmaan sieltä hänet sieltä taas pian tänne lykkäävät. Päätin mielessäni, että sinun vaivoiksesi äitiä ei enää lähetetä, ja pyysin äidin lähettään suoraan kotiin keskussairaalasta. Kotiin tullessaan äiti oli huomattavasti laihtunut, tukka lähtenyt lähes kokonaan päästä, ja hän oli erittäin huonokuntoinen. Menetin kuitenkin omaishoidontukeni, kun en suostunut lähettämään äitiäni arvioon, onko hän laitoshoitokuntoinen. En käsittänyt em. arvion merkitystä, koska mitään arviota ei kyseisessä asiassa edes tarvittu, koska hän on petipotilas ja tarvitsee apua ihan kaikessa. On itsestään selvää, että hän on laitoshoitotasoinen, mutta Suomessa hoidetaan paljon laitoshoitotasoisia omaisia kotona, ja heistä maksetaan korkeampi omaishoidontuki. Minä sen sijaan menetin sen varsin pienenkin omaishoidontuen, koska en päästänyt häntä mihinkään turhanpäiväiseen arvioon, jonka perusteella hänet olisi taas saatettu johonkin paskahoitolaitokseen, jotta olisi saatu häneltä eläke pois. Raakaa ja likaista peliä, suorastaan rikollista. Häntä oli jo aiemmin yritetty hankkia edunvalvoja, koska hän ei ollut käyttänyt kunnan tyhjänpäiväistä ”kotihoitoa” eikä hän ollut mennyt hoitolaitosten pakollisille jaksoille, eli kunta oli menettänyt tuntuvasti rahaa hänen kohdallaan. Hänellä oli kuitenkin oma, yksityinen hoitaja, joten miksi hänen olisi pitänyt käyttää kunnan täysin turhanpäiväistä ns. kotihoitoa, joka perustui pelkkään vaipan vaihtoon. Sain kuitenkin edunvalvonnan raukeamaan. Myös sisaruksilleni on yritetty hankkia yleinen edunvalvoja, joka toimittaisi heidät johonkinpakkotyölaitokseen, eli ns. psykiatriseen kuntoutuskotiin, jonka ”kuntotus” perustuu etupäässä lattioiden ja vessojen pesemiseen. Varsin mieltä ylentävää ja tehokasta kuntotusta. Em. kuntotusta on pakko tehdä vahvan lääkityksen alaisena tai muutoin tulee rangaistus, jaksoipa tai ei. Tätä kutsutaan hienosti nimikkeellä työterapia. Näiden ns. kuntoutuskotien ei tarvitse juuri palkata henkilökuntaa ollenkaan, koska potilailla voi teettää kaikki talon työt ja ottaa lisäksi heidän eläkkeensä. Hura huh hah hei. Erittäin fiksua ja potilaan etua ajavaa
    toimintaa, eli laillistettua rikollisuutta.

  • Reply Minna helanen 9.7.2016 at 07:31

    Kiitos joka ikisestä kotikäyistä ja kopin ottamisrsta tähän kaaottiseen tilanteeseen . Eläkkeellä oleva sairaanhoitaja minulla sinulle koti jossa vierailuasi odotetaan Hämeenlinnassa .

  • Reply Minna helanen 9.7.2016 at 07:36

    Tehdään yhdessä kaikkemme jotta blogin otsikko kysymystä ei tarvitse kysyä

  • Reply marjatta oksanen 9.7.2016 at 09:48

    Minun aitini on saanut hienoa hoivaa Espoossa. Kaaduttuaan palvelutalossa,joutui Jorviin josta hanet siirrettiin Puorarmetsan sairaalaan toipumaan. Aluksi meni hyvin mutta sitten tuli lieva aivohalvaus ja kunto romahti. Nyt han on ihan vuodepotilas mutta hoitajat tekevat kaikkensa etta han ”nousisi jaloilleen”. Hanella on todettu alkava Alzhaimerin tauti mutta muuten on oma vitsikas itsensa nyt kun jo pystyy puhumaankin.Hoitajat Puolarmetsassa ovat todella sitoutuneita tyohonsa, en voi heita kylliksi kiittaa!! Jatko huolestuttaa:aidilla oli jo paikka hoivakodissa mutta tuo halvaus siirsi sita ja tuskin on hanelle oikea paikka kuitenkaan. En tieda mita tulevaisuus tuo tullessaan mutta aitini on aina saanut parasta mahdollista hoivaa. Omassa kotonaan han ei voinut asua kun oli 2 kerros, ei hissia eika osteoropoosin takia voinut kavella rappuja. Rollaattorilla parjasi hyvin j a oli tyytyvainen palvelutaloon kunnes sitten kaatui siella ja koska siella on oltava jonkin verran omatoiminen, ei voi palata sinne. Kiitos kaikille jotka jaksavat hoitaa vanhuksia!

  • Reply Päivi Nyman 11.7.2016 at 08:01

    Tämä on niin totta yhä enenevässä määrin nykyään, 6 vuotta myöhemmin. Äitini täyttää 70 tänä vuonna ja on aivan heitteillä. Lääkitystä ei seurata yhtään. Mutta hän on siitä onnellisessa asemassa, että asumme samassa taloyhtiössä. Hän asuu alakerrassa ja minä hänen yläpuolellaan.
    Tuo oli kyllä niin hyvä kirjoitus

  • Reply Tuula 25.8.2016 at 11:11

    Upea kirjoitus ja mielipide !!!! Olen täysin samaa mieltä ja tehnyt töitä kotipalvelussa joskus parempina vuosikymmeninä… surkeaan suuntaan mennään ja saisimme hävetä !!!!!

  • Vastaa