Terveys

ÄLÄ STRESSAA !

9.5.2016
lahti-esim

Se juna meni just, eli nenän edestä vaikka juoksin täysillä viimeiset käytävät ja raput asemalaiturille. Olin koko päivän viuhtonut liikaa töissä, kiire tuli jo aamulla kun nukuin pommiin, no se alkoi jo edellisiltana kun valvoin liian myöhään. Tänään menen ajoissa nukkumaan, no en taas mennyt. Koko työpäivä tuntui lähtevän huonosti liikkeelle, puhelin jäi kotiin, uukkari ja puhelimen hakuu, aikaa kuluu ! Sitten tietenkin tulin myöhässä. Kaksi potilasta istui jo odottamassa ja anteeksipyyntö olisi varmastikin riittänyt mutta menin pukukaapille puolijuoksua vaikka enää ei oikeastaan ollut kiire, tein sen ihan itse.
Tuli päivän mittaan ylimääräisiä potilaita, ei mitään epätavallista sinänsä ja tyhjiä aikoja oli jätetty työlistaan näitä yllätyksiä ajatellen. Se tietoisuus siitä että juna lähtee reilu tunnin päästä siitä kun työt loppuvat, teki kiireen tunnun koko päiväksi. En voinut ylimääräisille potilaille mitään ja ne olivat sellaisia että niitä ei voinu siirtää huomiselle, ne piti hoitaa tänään. Yritin olla ripeä mutta aikataulu alkoi venymään ja lounastunti jäi viiteen minuuttiin. Kahvia ja pari keksiä, ihan kun nyt oikeesti ei olisi ollut aikaa syödä, se olisi vienyt vain 10 minuuttia. Verensokeri laski, kahvi nosti sykettä ja siitä tuli lisälyöntejä ja enempi kiireen tunnetta. Kun ns kaikki potilaat oli tutkittu ja hoidettu niin lähdin tosi kiireellä ajamaan juna-asemalle. Miksi en voinut kerrankin vähän oikoa, tehdä jotaikin nopeammin, miksi joka ikinen ajokorttilainenkin piti mennä pitkän kaavan mukaan, siksi kun se on minun päässäni, jos en kuunele sydäntä ja hänellä olisikin eteisvärinä joka jää minun kiireen vuoksi huomaamatta, no en pystynyt oikomaan ja se lisäsi stressiä, tunne että tilanne ei ollut täysin hallinnassa ärsytti ja teki minusta entistäkin kiireisemmän ja myös ärtyneen…
En sitten saanut parkkipaikkaa läheltä asemaa, kolikot kävi vähäksi ja tiesin että sakko tulee, kännykkäsovellus oli pitänyt ladata jo aikoja sitten mutta aina se jäi. En ehtinyt ostaa ruokaa tai juomaa, juoksin junalle laukun kanssa ja voimat oli täysin loppu. Kun junan perä näkyi kun tulin asemalaiturille niin tuntui kuin se junaan pääseminen olisi ollut elämäni tärkein asia. No ei ollut ja mikään ei ole ! Sitten otin itseäni kerrankin niskasta kiinni. Kävelin hissukseen lähimpään kuppilaan syömään, suljin puhelimen, ei ole pakko jaksaa ilmoittaa että en osallistu tänään yhteen palaveriin, se ei ollut edes tärkeä, kun tarkemmin ajattelin ja huomaavat kyllä että en ole paikalla kun tuoli on tyhjä. Söin hartaasti ja rauhallisesti, ilman mitään kiirettä minnekään. Sakkoa ei tullut, lähdin ajamaan kotiin ja olin tyytyväinen että en ehtinyt junaan. Stressi tuli stressi meni….

Elimistömme täytyy pystyä reagoimaan stressitilanteeseen, kaipa tosi hätätilanteessa hyytyisimme paikoillemme ja voisimme kuolla jos emme pystyisi mobilisoimaan stressihormooneja ja siten selvitymään vaarallisesta tilanteesta. Ilman stressireaktiota emme reagoisi edes arkisiin kuormitustekijöihin, kuten nälkään tai kylmään. Stessavassa tilanteessa adrenalinin ja kortisonin eritys lisääntyy, nämä nostavat muun muassa hengitystiheyttä, verenpainetta ja sydämen sykettä. Uni kevenee että pysyisimme valppaina myös yöllä kriisin uhatessa.
Lyhytaikaisesta stresistä ei pääsääntöisesti ole haittaa, päinvastoin se parantaa suorituskykyämme ja valppauttamme tilanteessa jossa sitä tarvitsemme.
Pitkään jatkuva stressi sitävastoin on haitaksi sekä fyysiselle että henkiselle terveydellemme.Pitkittynyt stressi huonontaa unenlaatua ja aiheuttaa aamuyön heräilyä. Se vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan ja tulehdusvälittäjäaineisiin. Nämä voivat altistaa ylipainolle, sokeritaudille, sydän- ja verisuonisairauksille ja masennukselle.

Opettele tunnistamaan ne stressiekijät joihin pystyt vaikuttamaan ja pyri muuttamaan niitä, ja ne joihin et voi vaikuuttaa on hyväksyttävä ja pyri sensijaan miettiämään uutta suhtautumistapaa, totea että nämä asiat ovat näin enkä voi niille mitään, joten päästä niistä irti ja suuntaa katseesi niihin asioihin jotka ovat hyvin.

Työkiireet ja myös urheiluharrastukset tuottavat hyvänolon hormooneja, endorfiineja, jotka saavat luuleman että kaikki on hyvin. Lopputulos on verrattavissa urheilijan ylikuntoon jossa elimistö on kovilla vaikka sitä ei itse välttämättä tunnista. Kynttilä palaa liian suurella liekillä.

Stressitasoa voidaan mitata vaikkapa kolmen päivän sykemittauksilla, se kertoo autonomisen hermoston toiminnasta ja elimistön palauttumisesta. Mitä pienempi sykevaihtelu on, sitä todennäköisemmin on kyseessä stressitila elimistössä. Sympaattinen hermosto ottaa vallan ja siksi sykevariaatio vähenee. Suurempi sykevaihtelu taas kertoo normaalitilanteesta. Sykevariaation mittausta käytetään yleisesti etenkin urheiluvalmennuksesa.

Summasummarun : Sopivasti stressiä ei ole pahasta mutta pitkittyessään stressi on jopa hengenvaarallista ! Kartoita siis elämäsi, onko stressiä, jos on niin mieti mitä voit muuttaa ja muuta ! Se mitä et voi muuttaa, opettele hyväksymään ne asiat osana elämääsi. Lopeta juokseminen, etsi tietoisesti oma rauhallinen polkusi, jos et löydä niin tee se !

– hannele

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Ei kommentteja

Vastaa