Liikunta

HALUATKO YLÖS SOHVALTA ?

10.7.2016
IMG_6951

Sohvaperunalla on vaikeaa, pitäisi ryhdistäytyä, alkaa liikkumaan ja ehkä pudottaa painoakin. Mutta kun motivaatio on nolla niin millä konstilla sieltä sohvalta pääse lenkkipolulle ? Liikunta, terveys ja kauneus on pop ja ne jotka eivät liikuntaa harrasta ja etenkin jos ovat vielä ylipainoisia, tuntevat ympäristön ja vallalla olevien arvojen pusertavan itseään.Harva lihava haluaa olla lihava, harva pöppömahainen lihakseton luikku on tyytyväinen omaan kroppaansa. Tähän on vain ajauduttu pikkuhiljaa, kilo kerrallaan. Kun paino nousee on liikkuminen entistä vaikeampaa. Liikunta on tuskaa, paikat kipeytyy eikä hyvänolon hormooneista ole tietoakaan.

Olen itse ollut siinä tilanteessa kun aktiiviliikkujana sain kaularankaan kuntosalireenin aikana välilevypullistuman. Siinä meni toipuessa puolisen vuotta ja ja erittäin suuresta liikunta määrästä pudotus nolla liikuntaan ajoi tilanteeseeen jossa en liikkunut ollenkaan. Se oli liian työlästä, tuli hiki jo vähästä ja jalat meni hapoille, jo samana iltana oli joka paikka kipeä ja koin että ei se liikunta enää anna sitä hyvänolon tunnetta kuin aiemmin. Sohvalle ja lohturuokaa, sepä se, siinä on kierre valmis, paino lähti nousuun ja liikunta oli entistä työläämpää. Jäin sohvaperunaksi, katsoin kaikki hyvät ja huonot telkkuohjelmat ja irtokarkkivalikoima tuli tutuksi. Aina kun kuljin peilin ohi ajattelin ei hitto miten tähän on tultu, minä joka paasaan muille olen itse huonommassa jamassa. Tietoa kyllä oli niinkuin useimmilla on, mutta ei voimaa muutokseen.

Vuosi sitten tein päätöksen nyt riittää, jos en tee jotain niin loppukin itsetunto häviää ja terveys romahtaa armotta, kun on istumatyö ja ikää tulee on elämän tavat tärkeämmässä roolissa kuin aiemmin. luonto ei enää paikkaa laiminlyöntejä yhtä hyvin kuin nuoremmalla.
Annan sinulle joka olet nyt samassa tilanteessa vinkkejä jotka auttoivat minua. Liikuntamaisterit voivat pitää näitä ohjeita hömppänä, mutta nämä ovatkin minun mielipiteitä ei tiedettä.

>> Tee päästös että haluat muutosta elämääsi. Päätä se päivä koska muutos tapahtuu. Itse sanoin silloin tänään eli aloitin heti kun ajatus muutoksesta tuli päähäni.Aseta tavoittee ja välitavoitteet. Itse laitoin tavoitteeksi puolimaratooni vuoden päästä. Aikatavoitteeksi pohjakunnon nostaminen 3 – 6 kuukautta ja sitten kestävyysharjoittelu. En mennyt juoksukouluihin koska aiemmin ennen maratoonia kävin ” maratoonikoulun ” ja arvelin sieltä olevan vielä muistissa perusasiat juoksun suhteen.
Tee viikko-ohjelma ja vain viikoksi kerraan ja noudata sitä. Jos tykkäät juosta niin juokse, jos uida niin ui, ihan sama mutta tee alkuvaiheessa sitä mikä sinusta on mukavaa. Itse aloitin kävelylenkeillä noin puolituntia joka toinen päivä. Venyttelya viisi minuttia. Vaikka teki mieli lisätä vauhtia niin en lisännyt ennenkuin sitten kun kävely reippaasti sujui ilman hengästymistä eli kävelyn aikana pystyi normaalisti puhumaan. Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa lisäsin harjoitteluun vauhtia ja kuormittavuutta esim. hölkkä joka kolmas katuvalojen väli, sitten taas kävelyä mutta reippaammassa tempossa.
Kirjaa muutokset viikko-ohjelmaan ja pysy niissä. Siitä tulee pieni jännite; ensiviikolla voin jo kokeilla hölkäämistä. Sitä ensi viikkoa alkaa jo odottaa koska on tunne että voisi jo hölkätä mutta on tyydyttävä kävelemmän. Tee se viikko-ohjelman lenkki vaikka kuin väsyttää tai ei huvita. Sovi itsesi kanssa että lenkki oikeuttaa sinut loppuillaksi sohvalle telkkarin ääreen. Sohvapaikka täytyy ansaita. Palkitse sillä itseäsi siitä että jaksoit lähteä lenkille vaikka ei huvittanut. Älä tee verenmaku suussa, ennemmin liian vähän.Reenata ehtii kovaa sitten kun on pohjakunto tehty. Hanki kunnon varusteet, osan voi saada käytettynäkin. Jos vaikka tykkäät pyöräillä tai et pysty juoksemaan on pyöräily usein hyvä vaihtoehto ja kotiin saa käytetyn kuntopyörän tai crosstrainerin satasella.
Et välttämättä tarvitse kaveria, se on kiva jos on mutta loppupelissä reeni pitäsi olla tai siitä pitäsi tulla osa sinun elämää niinkuin hampaiden pesu eikä se kaveri ole aina rinnalla kuitenkaan. Jos liikut ulkona niin hanki heti alussa sateenpitävät tamineet, periaatehan on että se reeni jää vain jos sairaus sen estää. Siinä ei voi väliin tulla työ, ei perhe ei mikään. jos annat 30-45 min vuorokaudesta oman terveytesi ylläpitämiseen niin siihen on pakko löytää se aika. Olet sen ajan ansainnut ihan itsellesi !
Pikkuhiljaa voit lisätä reenikertoja ja kuormittavuutta, jos siis haluat. Joka askel minkä liikut on kuitenkin kotiin päin. Taukopäivät on hyvä pitää, ainakin 2 – 3 viikossa. Silloin voit venytellä ja myöhemmin kun puhtia riittää tehdä myös lihasreeniä. Ei tarvitse lähteä kuntosalille tai osallistua ryhmäliikuntaan. Voit tehdä kaiken reenin kotona ilman suurempaa rahallista satsausta. Kuminauhat ja käsipainot riittää ja niin oma paino, näillä pääsee pitkälle.
Lihasreeniin on hyvä kysyä neuvoa sen alan osaajilta, joita löytyy lähes joka kuntosalilta.

Minimiliikunta minun mielestä on puolituntia reipasta tahtia niin että hieman tulee hiki ja hengästyy 3 – 4 kertaa viikossa. Tämä tuntuu paljolta mutta siihen tullaankin pikkuhiljaa viikkojen-kuukausien kuluessa.Lihashuoltoa ja venyttelyä pitäsi myös olla yhtä monta kertaa mutta itsellä se jää kahteen kertaan viikossa, noin 15 – 30 minuttia kerrallaan.
Kuntoilusta tulee sitten pikkuhiljaa se hyvä olo, adrenaali ja endorfiini eli kehon omat morfiinit sen tekevät. Liikunnasta tulee osa elämää ja se ei enää ole tuskaa.

Siinä tilanteessa minä ole nyt vaikka tuhat kertaa jouduin pettymään kun sohvalta nousu oli niin vaikeaa ja aina tuli ajtuksiin se …. huomena. Tsemppiä kaikille !

Ps kuvan Tonit antavat mielellään ohjeita reenin- ja lihashuollon osalta.

-Hannele

Sinua saattaa myös kiinnostaa

1 Kommentti

  • Reply Jenspa 10.7.2016 at 23:03

    Kiva postaus. :)
    Hevoset on aina pitäneet liikkeessä, mutta joulukuusta lähtien tiputtuani hevosen selästä, niin olen könkännyt kyynärsauvojen kanssa. Vaikea säären pilon murtuma ei vaan meinaa luutua. Sentään nyt jo saan liikkua puolipaino varauksella. Kyllä tässä saa töitä tehdä, että saa pidettyä itsensä edes jonkin näköisessä kunnossa.. Voi mennä ensi vuoteenkin, että pääsen takaisin töihin. Onneksi on motivaatio kohdallaan!! 10 viikkoon ketään ei kiinnosta mitä minulle kuuluu. Jos sitten luutumista ei näy, niin odotetaan jälleen 10 viikkoa.. Kyynärsauvoilla liikkuminen on kuitenkin aika kuormittavaa koko kropalle ja kolmen kuukauden kipsi sai nilkan jäykäksi. On tämä aikamoista, kun vastuu kuntoutumisesta on täysin potilaalla itsellään ja tukea ei ole saatavilla. Nilkan liikeratojen kasvattaminen on täysin omilla harteillani. 10 fysioterapian käyntiä hujahti tuosta vaan ja enempää en saa. Kelan päivärahoilla ei myöskään itse paljoa fyssarikäyntejä ostella.
    En yhtään ihmettele, että loukkaantumisten jälkeen ihmisiä ajautuu rapakuntoon ja sille tielle jäävät. Enemmän pitäisi tukea loukkaantuneita tai muuten vaivoista kärsiviä löytämään ajoissa sopivat liikkumiskeinot ja ohjata ruokavalion kanssa, ettei päästetä heitä/meitä sohvaperunoiksi. :)

  • Vastaa