Sairaudet

AURINKO JA MELANOOMA

11.4.2016
MINNAN KUVA

Lumet ovat sulaneet vauhdilla ja kevät etenee hurjaa vauhtia, päivä pitenee ja aurinko alkaa kuumottaa poskipäitämme. Nyt on korkea aika kaivaa aurinkovoiteet esille – useimmiten paras hankkia uudet pakkaukset, jos viimekesäisäisten päiväykset ovat jo vanhentuneet.

Ikäväkseni olen diagnostisoinut alkuvuoden aikana jo kolme melanoomaa. Onneksi kaikki olivat varhaisvaiheessa todettuja, joten ennuste näissä kaikissa on hyvä. Viime vuotisen Suomen syöpärekisterin mukaan ihosyöpien määrä on lisääntynyt 1960-luvulta alkaen peräti 9-kertaiseksi! Elinikäinen melanoomariski on eurooppalaiselle noin 1/100.
Auringon ultraviolettisäteily on ihosyöpien – kuten melanoman- tärkein riskitekijä. Ultraviolettisäteily aiheuttaa ihon soluihin DNA- vaurioita ja ihon ennenaikaista rappeutumista (rypyt, pigmenttihäiriöt, veltostuminen ym) sekä heikentää ihon puolustuskykyä. UV-säteilyn karsinogeeninen vaikutus alkaa kertyä ihoon jo lapsuudessa ja jatkuu koko elämän ajan. UV-säteilyn aiheuttamia mutaatioita voidaan todeta laajalti myös auringonvalolle altistuneessa terveessä ihossa! Ihon palaminen nuoruusiällä viisi kertaa tai useammin suurentaa melanoomariskin yli kaksinkertaiseksi.

Meillä saattaa olla virheellisiä käsityksiä auringon UV-säteilystä. Tässä muutamia:

1. Suojaako rusketus ihoa ? Tosiasiassa ruskettuminen on ihon puolustautumiskeino UV-sätelyn haitallisia vaikutuksia vastaan. Rusketus pyrkii antamaan suojaa, jottei ihosolu saisi lisävaurioita. Solun DNA-vaurioita syntyy jo UV-anoksilla, jotka eivät vielä aiheuta auringonpolttamaa.

2. Antaako ruskettunut iho yhtä hyvän suojan kuin suurikertoiminen aurinkovoide? Valitettavasti tumma rusketus vaalealla iholla vastaa vain aurinkosuojakerrointa 4

3. Pilvinen ilma suoja palamiselta? Jopa 80% auringon UV-säteilystä pystyy tunkeutumaan kevyen pilvipeitteen läpi.

4. Suojaako vesi uimaria/sukeltajaa palamiselta? Vesi ei vaimenna UV-säteilyä vielä uintisyvyydessä, vaan säteily tunkeutuu pinnan alle jopa puoleen metriin saakka.

5. Voiko aurinkosuojavoiteiden ansiosta ottaa aurinkoa paljon kauemmin? Aurinkovoiteiden käyttöä ei ole tarkoitettu lisämään auringossa vietettyä aikaa, vaan lisäämään ihon suojaa aurinkoaltistuksen aikana.

6. Jos iholla ei tunnu kuumuutta, ei pala? Näin ei ole, sillä auringon UV-säteily ei tunnu iholla, toisin kuin lämpöä aiheuttava infrapunasäteily.
Mistä tunnistaa melanooman?
Melanoomaa on epäiltävä, jos ihon luomi alkaa kasvaa, muuttaa väriään, sen ympärille tulee satelliitteja tai se vuotaa verta tai visvoo, on rajoiltaan epätarkka/epäsäännöllinen, kutiaa tai muutoin ärsyyntyy. Tosin yli puolet melanoomista kehittyy aivan puhtaalle iholle ja vain pienempi osa saa alkunsa pigmenttiluomista!
Melanoomalle altistavia tekijöitä ovat runsasluomisuus, helposti palava ihotyyppi, pisamataipumus, punertavat/vaaleat hiukset, ihon palaminen lapsuus/nuoruusiällä, ihon toistuva palaminen, lähisuvussa melanoomaa.

Perimällemme emme mahda mitään, joten on muita keinoja ennaltaehkäistä melanooman syntymistä:
1. Vältä voimakasta, suoraa altistumista auringolle: ihon punoitus on jo merkki palamisvauriosta! Etenkin klo 11-15 välillä tulisi olla poissa auringonpaisteesta.
2. Aurinkovoiteita tulisi käyttää riittävästi, lisättävä päivän mittaan sekä suosia suojakertoimia 30-50 spf. Aurinkovoiteen vaikutus alkaa vasta noin puolen tunnin kuluttua iholle levittäminen jälkeen.
3. Suosi aurinkosuojia: varjot, katokset ym
4. Vaatteet suojaavat hyvin auringonvalolta: tumma kangas suojaa paremmin kuin vaalea ja silkki/puuvilla paremmin kuin tekokuidut. Lierihattua/lippistä eikä aurinkolaseja kannata unohtaa.
5. Tietyt lääkkeet voivat herkistää valolle (sulfat, doksimysiini, tetrasykliini, jotkin diureetit ja jotkin psyykenlääkkeet ym.)
Nauttikaamme auringosta maltilla ja hyvin suojautuen!

Minna Kostiainen, ihotautilääkäri

Yleinen

LÄÄKÄRIN PANIIKKIHÄIRIÖ

6.4.2016
610

Kevät ja laulavat linnut, ei kaikille, maaliskuusta lähtien valon määrän lisääntyessä, vaikeutuvat masennus ja ahdistusoireet, samoin paniikkioireet ja pelkotilat. Se näkyy lääkärin vastaanotolla, moni on ollut ilman lääkitystä ja tulee nyt uusimaan viime keväisiä reseptejä.

Tänään kirjoitan PANIIKKIHÄIRIÖSTÄ.

– taas on alkanut tulla paniikkioireita, luulin jo ettei niitä enää tule mutta ne ovat alkaneet taas. En kestä niitä nyt on tullut kaksi kohtausta ja odotan jo kolmatta. Etenkin jos minun täytyy mennä jonnekin, vaikka vain kauppaan, alan jännitämään, mitä jos se iskee kassajonossa ? Sitten jätän ostokset siihen, ryntään ulos, tunne että kuolen just, sydän hakkaa tuhatta, kädet vapisee, hiki valuu ja on tunne että tukehdus. lähden juoksemaan ja toivon että sillä saan kohtauksen ohi, yleensä on auttanut, ainakin joskus. Juokseminekin on vaikeaa koska huimaa, jalat on kuin lyijypuntit, enkä saa henkeä. Miksi just minä olen hullu ?
– katsoppa minua silmiin; näytänkö hullulta, onko minulla hullun kiilto silmissä ?
– no et, näytät ihan normi tyypiltä, et ainakaan hullulta.
– no kiitos, minä olen sitten ainakin ollut hullu jos sinäkin olet.

Potilas katsoo ihmeissään ja ehkä miettii jos minä sittenkin olen hullu. Selitän hänelle että minulla oli varmaan nuoruudessa paniikkikohtauksia. Niille ei silloin ollut nimeä, eikä niistä puhuttu missään. Minä olin varma että minulla on päässä vika joten en puhunut siitä kenellekään…nyt myöhemmin kun paniikkihäiriöt on saanut nimen, uskon että minullakin oli nuorena paniikkikohtauksia.

OIREET
Paniikkihäiriölle ovat ominaisia tiheästi toistuvat paniikkikohtaukset, jatkuva huoli niiden uusiutumisesta ja jopa kohtauksen pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtaukselle on ominaista toisin kuin sosiaalisten tilanteiden pelolle että ne tulevat äkillisesti ja odottamatta. Niitä voi tulla koska vain jopa kotona yksin ollessa ja niihin voi herätä kesken yöunta.Oirehuippu tulee yleensä kymmenen minuutin kuluessa ja kestää alle puoli tuntia, joskus harvoin pidempään, jopa tunteja. Oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Kuolemanpelko, kontrollin menettämisen pelko, pelko että sekoaa, epätodellinen olo. Oireet voivat olla lieviä tai erittäin voimakkaita ja johtaa siihen että oirehtiva henkilö eristäytyy täysin muusta maailmasta eikä lähde kodin ulkopuolelle.

Paniikkikohtausten tiheys vaihtelee, niitä voi ilmetä viikottain tai harvemmin, joskus useita kertoja päivässä. Joillakin oireet ovat niin lieviä ettei niistä hakeuduta lääkäriin, eikä niitä koeta erityisen hankalaksi, niiden kanssa tullaan toimeen. Toisilla taas oireet hallitsevat jokapäiväistä elämää ja ne ovat mukana aina yötä päivää ja pahimillaan tosiaan voivat johtaa eristäytymiseen muista ihmisistä ja yhteiskunnasta.

Noin 1 – 2 prosenttia aikuisista kärsii paniikkikohtauksista jossain elämänsä vaiheessa.Yli puolella alttius kohtauksiin säilyy vuosia tai vuosikymmeniä. Kohtausten pelko, niihin liittyvä häpeä lisäävät alttiutta masennukseen, pelkotiloihin, alkoholin ongelmakäyttöön, työkyvyttömyyteen ja itsetuhoisuuteen. Osa ihmisistä joilla oireet ovat lieviä, pystyy elämään normaalia elämää eikä koe kohtauksia ongelmaksi.

SYYT
Paniikkikohtausten syy ja tausta on monisyinen ja osin tuntematon, kuin niin monen sairauden kohdalla. Perinnöllinen alttius ja stressi lisäävät riskiä saada paniikkikohtauksia. Muutokset elämässä tai tuttavien kuolema voivat laukaista paniikkikohtauksen. Lapsuuden ja muut aikaisemman elämän äkilliset traumaattiset kokemukset lisäävät paniikkikohtausten riskiä. Paniikkihäiriö voi alkaa useimmiten nuorella aikuisiällä, mutta voi alkaa jo murrosiässä, toisilla taas keski-iässä ja jopa vanhemmallakin iällä. Lapsuuden paniikkihäiriöistä minulla ei ole tietoa.
Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa kuten kilpirauhasen liikatoiminnassa.

ITSEHOITO
Hoidossa on olennaista estää paniikkikohtausten aiheuttama kohtusten pelko, sillä se aiheuttaa noidankehän, alkaa jo aamusta ennakoimaan, tuleekohan niitä kohtauksia tänään.Jokainen päivä ilman kohtausta vie viisi askelta eteenpäin kun taas kohtaus vie kymmenen taaksepäin.Kertominen läheisille on monesti hyväksi, silloin he ymmärtävät mistä on kysymys ja voivat rauhoitella kohtauksen sattuessa. Jos ei ole tietoa, ei voi auttaa, paniikissa voi olla pakko rynnätä ulos kun pelkää että muu perhe saa tietää, tämä lisää entisestään kohtausten pelkoa ja se puolestaan lisää kohtausten määrää.
Kahvi ja kofeiinipitoiset juomat, alkoholi ja huumeet lisäävät altiutta saada paniikkikohtauksia.
Jooga, meditaatio ja erilaliset rentoutusharjoitukest sekä liikunta voivat vähentää paniikkikohtauksia.
Monilla paikkakunnilla on järjestetty erillaisia oma apu- ja rentoutusryhmiä. On myös itsehoitokirjoja ja itsehoitoon sopivia nettiterapioita www.mielenterveystalo.fi. On myös vertaisryhmiä ja keskustelupalstoja.

HOITO
Jos paniikkikohtaukset häiritsevät elämää ja arjesta on vaikea selviytyä, silloin viimeistään on syytä lähteä lääkäriin. Jo asioista puhuminen lääkärin kanssa voi helpottaa oireita eikä aina tarvita lääkkeitä tai psykoterapioita. Monille riittää kun saa asiantuntijalta tietoa ja voi keskustella oireistaan. Tieto siitä että kyse ei ole mistään fyysisesti vakavasta sairaudesta, helpottaa oloa. Joskus tarvitaan lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla pyritään estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä ja alkuvaiheessa kohtauksia helpottamaan voidaan käyttää rauhoittavia lääkkeitä ja ns beetasalpaajia sydämen tykytystä vähentämään.Psykoterapiassa ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

– olen kokenut saman, katso minua silmiin, näytänkö hullulta, en, etkä näytä sinäkään !

Yleinen

Tee tilaa elämääsi!

30.3.2016
peruna

Olen viime päivinä miettinyt, mistä johtuu tarve saada koko ajan jotain uutta. Uusi matto, uudet kengät, uusi takki, uusi sitä ja uusi tätä. Yhdistävä tekijä näille kaikille tarpeille on, että kun saa haluamansa, olet hetken tyytyväinen ja sitten jo mielesi halajaa jotain muuta. Miksi?? Mistä se tarve syntyy ja miksi se on kuin makeannälkä, joka vain kasvaa kasvamistaan päästyäsi ostamisen makuun?

Itse pähkäilen tämän niin, että kun materian huuma vie mennessään, ihminen menettää tasapainon ja näin yhteyden omaan sisimpään. Egosi ottaa sinusta vallan huutaen korvaasi erilaisia täyttämistä odottavia uusia tarpeita ja samalla oma sisäinen äänesi vaikenee ja sinusta tulee sanalla sanoen levoton. Eikä uusi hankintakaan lämmitä mieltä enää seuraavana päivänä yhtä paljon, vaan enemmänkin sinulla on päänvaivana henkinen krapula. Kun huomaat joutuvasi tuohon pyörteeseen, on hyvä ottaa askel taaksepäin ja miettiä hieman omaa elämäänsä.

Mieti, mitkä asiat sinun elämässäsi ovat oikeasti tärkeitä ja rakkaita asioita. Läheiset, terveys, koti, työ…voit jatkaa listaa niin pitkälle kuin haluat ja mennä niin yksityiskohtaiselle tasolle kuin haluat ja katsot tarpeelliseksi. Kun pääset listasi loppuun, sulje silmäsi ja mieti kuinka kiitollinen olet näistä ihanista asioista. Yksi hyvä tapa aloittaa päivä on aamulla herättyäsi sanoa ensitöiksesi: Kiitos!

Hyvä, nyt tiedät, mikä elämässäsi on oikeasti tärkeää ja rakasta. Karsi nyt elämästäsi pois sellaisia asioita, joita et tarvitse, joista et oikeastaan edes pidä ja mitä ilman tulet mainiosti toimeen. Voit keskittyä johonkin tiettyyn osa-alueeseen elämässäsi, vaikkapa ihan vaatekaappisi sisältöön ja käydä siihen kuuluvia kappaleita läpi. Luovu niistä, joita et ole käyttänyt ainakaan pariin vuoteen, eikä sinulla ole niihin mitään tunnesidettä! Näin teet itsellesi myös henkisesti enemmän tilaa ja huomaat, että sinun on paljon helpompi hengittää, kun tarpeettomat energiasyöpöt eivät pääse enää nakertamaan sinua. Käy samalla periaatteella kotisi ja koko elämäsi sisältö läpi, tavara tavaralta, huone huoneelta jne. Ja kun olet päässyt projektissasi siihen pisteeseen, että ympärille katsoessasi tunnet pelkää mielihyvää, ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on ja nauti sinulle tärkeistä ihmisistä, asioista ja hyvästä energiasta!

Iloa päivääsi!

Yleinen

RAKKAUS, onko se häviämässä ?

20.3.2016
080

Moni pitää nykyaikaa kovana ja kylmänä, asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, mikään ei ole niinkuin ennen. Ihmissuhteet ovat useammin tilapäisluonteisia. Ei ehditä solmia kiinteitä, lämpimiä ihmissuhteita kun vaihdetaan ammattia, asuntoa tai paikkakuntaa yhä nopeammin kuin ennen. Avioliitot lyhentyvät, avioerot lisääntyvät ja yhä useampi perhe on jotain muuta kuin vakioperhe missä on äiti, isä ja lapsia. Yhä enemmän on perheitä joista puuttuvat isä tai äiti tai lapset. On uusioperheitä joissa voi taas elää samassa taloudessa lapsia joilla on joko eri isä, eri äiti, sisko ja siskopuoli…

Ihmiset ovat eristäytyneet toisistaan, vaikka he elävät lähellä toisiaan, ollaan henkisesti kaukana, pihassa tervehditään ja toivotaan ettei toinen vain ala kyselemään mitään koska ei ole aikaa eikä halua kertoa omista asioista ja toisen asiat ei oikeastaan kiinnosta, oman elämän hallinnassa on haastetta tarpeeksi.Ei kannata kiintyä liikaa ystäviin tai työkavereihin, ettei vaan tule tilannetta jossa en olekaan heille niin tärkeä. Läheisyys voi myös tuoda uhkan hyväksikäyttämisestä, soittelevat kun tarvitsevat apua, noloa kieltäytyä mutta ei ole aikaa autella toisia kun joka minuutti on kortilla. Kun olet työssä tulee huono omatunto että et ole perheen kanssa, pitäsi laittaa ruokaa, leipoa, pyykätä, kuskata harrastuksiin ja kasvattaa lapsista mallikansalaisia.
Kun sitten olet lopen uupunut päivän töistä pitäsi vielä harrastaa itsekin jotakin ainakin liikuntaa. Mitä eikö sinulla ole mitää omia harrastuksia ? No ota sitä aikaa itsellesi ! Sitten kun otat, tulee huono omatunto että nyt pitäsi lukea iltasatua tai hoitaa lastenlasta.

On helpompi olla välittämättä, jos joku kaatuu jalkakäytävällä, siihen ei kannata sekaantua, siinä menee aikaa eikä kukaan kiittele, parempi kääntyä eri suuntaa ja toivoa että kyllä sen mummon joku muu nostaa pystyyn.
Aina kun katsoo uutisia on niissä ihmistenvälistä vihaa, raakoja tekoja, kidutusta, tappamista, ihminen ihmistä ja kansakunta kansakuntaa vastaan. Luulisi että rakkaus on kuolemaisillaan maailmasta. Eniten pidetään yhteyttä ja otetaan kantaa toisten elämään sosiaalisen median kautta. Sitä kautta on myös helpompi kertoa omista asioista, kun tulee paljon tykkäyksiä niin kyllä hymyilyttää, jaetaan ilo ja menestys ihmisten kanssa joita ei olla edes koskaan tavattu. Omien läheisten kanssa sitten puhutaan puuta heinää, joo kyllä meidän nuorin pääsi ripiltä, niin se aika menee..

Ei, ei rakkaus ole katoamassa, eikä edes vähentymässä. Kehitysapu on laajamittaista,katastrofien sattuessa koko maailma rientää auttamaan. Erillaisia avustusjärjestöjä on enemmän kuin koskaan. Jos yksi pieni ihminen tässä yhteiskunnassa ajaa kolarin, on tien reunassa kymmenittäin kynttilöitä, nalleja ja lohduskortteja.
Yhteiskunnan apu sosiaali- ja terveydenhuoltopuolella on säästöistä huolimatta, ainakin Suomessa aivan huippuluokkaa. Työsuojelua parannetaan jatkuvasti, ammattiliitot ajavat työtätekevien asioita, vapaaehtoistyöllä autetaan vanhuksia, rahakeräyksillä vähävaraisia, rakennetaan hyväntekeväisyystuotoilla sairaaloita.
Kaikki tämä on rakkaudentyötä ja hyvin konkreettisella tavalla.

Me kaikki janoamme rakkautta syntymästämme saakka. Me nälkiinnymme mikäli rakkaus puuttuu elämästämme. Mutta ihminen saattaa pelastua, päästä vaikeasta elämäntilanteesta, parantua sairaudesta tai lakata pahanteosta rakkauden avulla, saatuaan sitä lopulta, oltuaan kauan ilman.

Rakkaus ei ole vähentymässä, sitä on paljon jäljellä. Koska me tarvitsemme rakkautta, meidän on omakohtaisesti voitava kehittyä kohdistamaan rakkautta enemmän toisiin ihmisiin, sillä rakkaus ei ole rajallinen vaan rajaton, se kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän sitä antaa pois. Rakasta toista niikuin toivot itseäsi rakastettavan ja huomaat rakkauden ihmeellisen voiman … niinkuin järven aalto se palaa takaisin.

Yleinen

Oletko sinä onnellinen?

9.3.2016
BLOGI ONNELLISUUS

Minun määritelmäni onnelle on hyvän olon tunne sydämessä. Miten näppärää! Ihan sama missä olen, minne menen, mitä teen, onni on aina mukanani tai ainakin saatavillani. Parhaimmillaan sitä on niin paljon, että tunnen ihan pakahtuvan sen voimakkuuteen. Näin usein käy, kun kuulen esimerkiksi lapseni nauravan sydämensä kyllyydestä. Silloin saa sielukin voitelua. Jokaisella meistä on ne omat narumme, joita vetämällä hymy nousee korviin. Mikä saa sinun sydämesi laulamaan?

 

Sinulle on annettu, toivon mukaan, viisi aistia, joilla voit tunnustella ympäröivää maailmaasi. Tai ehkä se kuudeskin aisti olisi hyvä laskea mukaan. Aistisi välittävät sinulle ympäristöstäsi päivittäin tuhansia tuhansia erilaisia pieniä tai isoja viestejä, joista sinä teet omat johtopäätöksesi. Sinä itse teet valinnan, päätyykö ajatus vaa’an positiiviselle vai negatiiviselle puolelle. Kukaan ei tunne puolestasi, mutta ympäristö voi yrittää vaikuttaa siihen, kummalle puolelle vaa´an pitäisi kallistua.

 

Sinulla on yksinoikeus valita omat ajatuksesi ja tehdä valinta, näetkö lasin puoliksi tyhjänä vai täynnä. Ajatuksillamme on aivan äärettömän vahva voima. Se mihin keskitämme ajatuksemme, vahvistuu ja sen seurauksena alamme ilmentämään kyseisiä asioita joka päiväisessä elämässämme. Ei siis ole ollenkaan liioiteltua sanoa, varo mitä ajattelet tai toivot, sillä niillä on taipumus käydä toteen.

 

Näen onnellisuuden elämäntapana, jota voi harjoittaa, ja niitä harkkoja ei kannata jättää väliin! Omaa asennettaan ja suhtautumistaan voi muuttaa, mutta jotta asioiden hyvien puolien näkeminen alkaisi muuttua automaattiseksi, vaaditaan paljon toistoja. Samalla kun muutat omaa asennettasi, huomaat ehkä, että myös ympäristön reagointi muuttuu. Koska jälleen kerran, se, mitä ajattelet lisääntyy ja mikä parasta, tarttuu myös muihin.

 

Päätä olla onnellinen!

Sairaudet

KUN UNI EI TUUUUU!!!!!

5.3.2016
063

Unettomuus on yleinen ongelma, joka vaivaa välillä meistä jokaista. Jos unettomuus pitkittyy ja vaikeutuu sairaudeksi, se edellyttää hoitoa, sillä pitkittyessään se lisää monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä sekä huonontaa työkykyä ja elämänlaatua. Sairaus se on jos se haittaa jokapäiväistä elämää.

Unettomuutta hoidat ensisijaisesti omatoimisella unenhuollolla: huolehdi unirytmistä, terveellisistä elämäntavoista ja sopivista nukkumisolosuhteista. Tarvittaessa unettomuutta voidaan hoitaa psykoterapeuttisilla hoitomenetelmillä ja jopa lyhytkestoisella lääkehoidolla. Et kuitenkaan tarvitse lääkehoitoa, jos nukahtamis- tai univaikeuksista huolimatta heräät aamulla virkeänä ja koet elämänlaatusi hyväksi.

Mitä unettomuus on?

Tilapäinen unettomuus kuuluu joskus meidän jokaisen elämään. On kuitenkin tärkeää erottaa tilapäinen unettomuusoire ja sairaudeksi kehittynyt ja hoitoa vaativa unettomuushäiriö toisistaan.

Unettomuuteen kuuluu toistuvia nukahtamisvaikeuksia, vaikeutta pysyä unessa, yöunien jäämistä liian lyhyiksi tai huonolaatuista unta silloinkin, kun olisi mahdollisuus nukkua. Sairautena unettomuus voidaan luokitella sen keston mukaan tilapäiseen (alle kuukausi), lyhytkestoiseen (1–3 kuukautta) ja pitkäkestoiseen (yli 3 kuukautta) unettomuushäiriöön.

Pitkäkestoinen unettomuushäiriö on tärkeää hoitaa, sillä se heikentää toimintakykyä, altistaa monille ruumiillisille ja psyykkisille sairauksille sekä lisää jopa kuolleisuusriskiä.

Unettomuuden syyt

Unettomuus kehittyy monien eri tekijöiden vuorovaikutuksesta. Yleensä se alkaa elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollista reagoida unettomuudella.

Unettomuuden taustalla voivat olla muun muassa

  • vuorotyö, epäsäännölliset työajat
  • huonot nukkumistottumukset ja olosuhteet
  • persoonallisuuden piirteet
  • monet sairaudet ja niiden aiheuttamat oireet sekä lääkkeet
  • alkoholi ja kofeiinipitoiset juomat (myös kola- ja energiajuomat).

Unettomuuskierteen taustalla on usein ylivireys, joka voi johtua monesta eri syystä: liiallinen henkinen tai fyysinen aktiivisuus tai ongelmien huomiotta jättäminen päivällä, jolloin ne tunkeutuvat mieleen yöllä. Myös huoli unesta ja uni-valverytmin rikkoutuminen saattavat aiheuttaa noidankehän, jolloin nukkumisen yrittäminen vain pahentaa tilannetta, ja tilapäinen unettomuus muuttuu krooniseksi eli pitkäaikaiseksi unettomuudeksi.

 

Miten unettomuus todetaan?

Unettomuus todetaan kartoittamalla nukkumiseen liittyvät seikat, unettoman muut sairaudet ja käytössä oleva lääkitys. Uneton voi pitää nukkumispäiväkirjaa ja hänen terveydentilansa ja mahdolliset sairautensa selvitetään.

Unen määrää ja laatua voidaan selvittää myös kotioloissa ranteeseen laitettavalla aktigrafi-liikerekisteröintilaitteella. Erittäin vaikeita uniongelmia voidaan selvittää unilaboratoriossa tehtävässä laajassa kokoyön unipolygrafiassa, jonka avulla saadaan tietoa muun muassa aivosähkötoiminnasta unen aikana.

Unettomuuden hoito

Tilapäistä unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömin keinoin. Silloin, kun unettomuus on luonnollinen reaktio äkilliseen elämänmuutokseen, tuki, lohduttaminen ja neuvonta ovat tärkeitä. Jos unettomuus jatkuu, kannattaa kiinnittää huomiota unirytmin säännöllistämiseen, elämäntapamuutoksiin ja nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen eli ns. unenhuoltoon. Ellei näistä ole apua, lyhytaikainen unilääkitys saattaa olla tarpeen. Joskus jo muutaman päivän lääkitys katkaisee kierteen ja unirytmi palautuu ennalleen. Katkaistaan aivojen ”ennakoiva – uni ei tule taaskaan – asenne.

 

Pitkäaikaistakin unettomuutta kannattaa ensin hoitaa ilman unilääkkeitä. Ensisijaisesti suositellaan kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käyttämistä. Kuinka tämä on aina potilaiden saatavilla niin ikävä kyllä eipä juuri useinkaan, etenkin kun kaikessa yritettän säästää terveydenhuollon resursseja.

Unettomuuden lääkehoito

Unettomuuden lääkehoidon tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Lyhytaikaisen lääkehoidon vaihtoehtoja ovat lähinnä bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet, mielialalääkkeet pieninä annoksina sekä melatoniini.

Bentsodiatsepiineilla ja niiden kaltaisilla lääkkeillä on nukahtamista parantava ja yöunta pidentävä vaikutus, mutta niiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyy myös mahdollisia haittoja. Bentsodiatsepiinit vähentävät tärkeimpien univaiheiden (syvä uni ja REM-uni) määrää. Ne saattavat esimerkiksi heikentää seuraavana päivänä tarkkaavaisuutta liikenteessä. Pitkäaikaiskäytössä niihin liittyy myös lisääntynyt lääkeriippuvuuden kehittymisen riski.

Pitkäaikaiseen unettomuuteen suositellaankin ensisijaisesti eräitä mielialalääkkeitä, joilla on väsyttävä vaikutus. Näitä käytetään unettomuuden hoidossa hyvin pieninä annoksina.

Melatoniini voi tulla kyseeseen erityisesti iäkkäämpien ihmisten unettomuuden hoidossa.

Omakokemus on unettomuudestakin; 5 mg Melatoniini muutaman päivän-viikon kuureina jos joskus toiminut, toisinaan ei tippaakaan. Jos on tilapäinen äkillinen stressitilanne olen saanut parhaan avun muutaman päivän nukahtamislääkekuureina, esim. Zopinox tai Tenox. Joskus kun stressi on ollut päällä pitempään ja uni ei meinaa millään tulla viikkoihin, olen käyttänyt Mirtazepiiniä 15 mg annoksella ja se on toiminut hyvin. Se toki on nostanut ruokahalua kuten ehkä 10 prosentilla potilaistakin joten pitää olla tarkkana että ei osta kotiin herkkuja. Olen kyllä kerran saanut muutaman kuukauden hoidolla 10 kg painoa lisää. Vaihtoehdot oli vähissä, ennenkin painoa lisää ja uni kuntoon kuin viikkojen pyöriminen sängyssä ja jo illalla ennakoiminen, ei e uni tuu ja silloinhan se ei tule. Kun tilanne on rauhoittunut, on kyseinen lääke helppo purkaa pois. Sitä voi myös käyttää silloin tällöin otettuna ja sen hyvä puoli on ettei se aiheuta riippuvuutta.

Nämä niinsanotut SSRI lääkkeet mielletään masennuslääkkeiksi ja kun sellaista lääkettä ehdottaa potilaalle ensi kertaa on tyypillinen reaktio hämmästynyt – en minä mikään msenutnut ole. No etpä niin mutta kun samoja lääkkeitä voidaan käyttää moneen eri vaivaan. Ajattelepa vaikka Burana, voit ottaa sitä särkyyn tai kuumeeseen, se auttaa molmepiin vaikka oireet ovat aivan erinlaiset.

Ketipinoria käytetään niinikään enemmän kuin aiemmin ja toimii monilla hyvin. Jotkut voi saada siitä vilkkaan unielämän eli unia näkee paljon ja joistakin se voi oll aepämukavaa. Kokeillut olen sitäkin, näin unia ja muistin ne hyvin aamulla, nukuin silti hyvin niin eipä nuo unet haitanneet.

Jos lääkehoitoa joudutaan käyttämään on siis useita eri lääkeaineita mitä voidaan kokeilla eikä kaikki lääkkeet aiheuta riippuvuutta. Nykyään pyritään liikaakin varomaan lääkehoitoa ja usein nukahtamislääkeresptiä uusimaan tuleva on jo katse maassa tullessaan niinkuin pahempikin rikollinen. Olen yleensä sanonut että koskpa kirjoitan näitä lääkkeitä sinulle niin ollaanpa sitten rikostovereita. Överiksi on mennyt holhoaminen tämän asian suhteen. Hyvä potilas-lääkärisuhde kuten niinsanotusti ennenvanhaan on paras lääkeriippuvuuden estäjä. Kyllä lääkärin kuuluu joka kerta reseptiä uusiessa tarkistaa lääkkeen käyttö ja keskustella siitä potilaan kanssa. Jos lääkettä menee liikaa on syytä suoraan sanoa että mietitäänpä tätä asiaa uudestaan, mitä voitas tehdä toisin ja miksi tähän on tultu. Pääsäänöisesti asia on ratkennut parhainpäin ja potilas on vain tyytyväinen että joku välittää ja pitää huolta. Riippuvuutta aiheuttavat unilääkkeet eivät mielestäni ole yksistään käytettynä hyvä ratkaisu pitkäaikaista unettomuutta hoidettaessa.

Unilääkkeen käytön lopettaminen

Unilääkkeen käyttö kannattaa alun perin rajoittaa enintään yhteen tai korkeintaan noin 2 viikkoon. Tällöin riippuvuutta unilääkkeeseen ei ehdi syntyä.

Pitkäaikaisen unilääkityksen käytön lopettaminen on syytä tehdä lääkärin ohjauksessa. Unilääkkeen käyttö lopetetaan pienentämällä annosta asteittain. Lääkityksen käytön lopettaminen voi onnistua kuukaudessa, mutta joskus se voi viedä jopa useita kuukausia.

Unettomuuden yleisyys

Kroonisesta unettomuudesta kärsii lähes 12 prosenttia aikuisista. Uni-valvehäiriöt ovat selvästi yleisempiä vuorotyötä ja muuta epäsäännöllistä työtä tekevillä kuin niillä, jotka tekevät päivätyötä. Naiset kärsivät unettomuudesta enemmän kuin miehet. Myös nuorilla tytöillä on enemmän unettomuutta kuin pojilla. Unettomuus yleistyy ikääntyessä.

Nykyajan hektinen elämänrytmi on mielestänyt lisännyt unihäiriöisten potilaiden määrää kaikkissa ikäryhmissä.

Unettomuuden ehkäisy

  • Huolehdi terveydestäsi
  • Muista, että tilapäinen unettomuus kuuluu elämään
  • Voit ehkäistä unettomuutta tarvittaessa myös työaikajärjestelyillä
  • Varaudu jo ennen matkaa aikavyöhykkeiden yli matkustamiseen

Unettomuuden omahoito

  • Tarkista elintapasi
  • Vähennä nautintoaineiden käyttöä
  • Lisää liikuntaa
  • Älä urheile juuri ennen nukkumaan menemistä
  • Älä syö iltaisin liian raskaasti
  • Älä mene nukkumaan nälkäisenä
  • Käsittele huolet päivällä ( helpommin sanottu kuin tehty )
  • Palauta säännöllinen unirytmi
  • Vältä liian pitkään nukkumista
  • Tee nukkumisympäristö otolliseksi
  • Rauhoitu
  • Vuode on vain nukkumista ja rakastelua varten
  • Älä yritä nukahtaa väkisin
  • Jos uni ei tule 15 minuutissa valojen sammuttamisen jälkeen, nouse vuoteesta.

JOS UNETTOMUUS ON ISO HAITTA, LÄHDE LÄÄKÄRIIN !

Lisätietoa unettomuudesta

Käypä hoito -suosituksesta löytyy lisätietoa muun muassa unettomuuden hoidosta eri elämänvaiheissa (muun muassa ikääntyneet 4) ja erityistilanteissa (esimerkiksi vuorotyössä 5).

Lisätietoa unettomuudesta löytyy esimerkiksi Uniliitosta 6, joka ajaa ja valvoo nukkumiseen liittyvistä häiriöistä kärsivien henkilöiden etua sekä pyrkii edistämään jäsentensä ja heidän läheistensä elämänlaatua.

Sairaudet

Kun mikään ei tunnu miltään

2.3.2016
alfa_blogi kuva

 

 

 

 

 

Masennuksesta kärsii vuosittain noin 5% suomalaisista. Kukaan meistä ei halua kuulua tuohon joukkoon, vielä vähemmän myöntää sitä muille, saatikka itselleen.

 

Mikä tuonne mustiin, matalaenergisiin syövereihin meidät sitten ajaa? Onko elämä kohdellut meitä epäoikeudenmukaisesti, onko lasti liian painava harteillemme? Vai selittyykö oireilumme perimämme kautta? Minne voimme syyttävän sormemme osoittaa?

 

Mistä tunnistat masennuksen?

 

Aina ei tule edes ajatelleeksi, että omien valintojen taustalla voisi olla masennus. Monesti myös oireketju on päässyt jo niin pitkäksi, että oireiden alkulähteelle  löytäminen voi tuntua omin avuin liian haastavalta. Nukumme huonosti ja  seuraavana päivänä olemme väsyneitä ja kiukkuisia. Päätä särkee. Makeanhimo on seurausta jatkuvasta tunnesyömisestä, suoli menee tukkoon, kun syömme väärin, liikunta vähenee ja paino lisääntyy, rakkaus itseemme vähenee. Ja sama kaava jatkuu, kunnes jo välttelemme omaa peilikuvaamme.

 

Jokaisen elämässä on omat karikot. Ne on meille määrätty, sinä päätät, miten niistä selviät. Jos aina on harja valmiina lakaisemaan sirpaleet maton alle, ennen pitkää joudumme kävelemään piikkimatolla ja tasapaino horjuu.

 

Masennuksesta aletaan yleensä puhua silloin, kun perusvire on jatkuvasti alakuloinen ja kiinnostuksen kohteet tuntuvat katoavan elämästä. Unirytmi takkuaa, ruokahalu katoaa tai päinvastoin kohoaa liikaa. Masentuneen henkilön omakuva on usein negatiivinen ja itsetunto alhainen, vaikeissa depressioissa voi esiintyä jopa psykoottisina oireina harhaluuloja ja aistiharhoja.

 

Masennustilan tunnistamiseksi tehdään henkilölle ensimmäiseksi lääkärintutkimus. Diagnoosi edellyttää, että 10:stä kriteerinä käytetystä oireesta esiintyy vähintään 4, ja että oireet ovat tarpeeksi vaikeita. Lisäksi masennustilan oireita on tullut esiintyä päivittäin ja yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.

 

 

Masennuksen hoito

 

Masennuksen hoito voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: akuutti-, jatko- ja ylläpitohoitoon. Akuuttihoito tähtää oireettomuuteen. Usein tehokkainta on aloittaa hoito masennuslääkkeiden ja terapian yhdistelmällä. Noin 2/3 masennuslääkettä säännöllisesti käyttävästä saa lääkityksestä avun, noin 40-50%:lla masennustilan oireet häviävät melkein täydellisesti 6-8 viikon aikana.

 

Jatkohoidon tarkoitus on estää oireiden palaaminen. Vaara on suurimmillaan silloin, jos hoito lopetetaan heti oireiden hävittyä. Kun potilas on ollut yhtäjaksoisesti oireeton puolen vuoden ajan, voidaan lääkehoito lopettaa asteittain.

 

Ylläpidon tarkoitus on uuden masennusjakson ehkäiseminen. Ylläpitohoidon aloittaminen on suositeltavaa silloin, jos depressio on osoittautunut toistuvaksi, ja potilaalla on takanaan jo ainakin kaksi aiempaa masennusjaksoa. Ylläpitohoitoon ryhdytään yleensä silloin, jos sairausjaksot ovat olleet vähintään keskivaikeita. Ylläpitohoitoa on syytä harkita jo aikaisemminkin, jos sairausjaksot ovat olleet vaikeita, psykoottisia, ja niihin on liittynyt vakavaa itsetuhoisuutta tai pitkäaikaista tai vaikeaa toimintakyvyn heikkenemistä.

 

Psykoterapiasta apua

 

Psykoterapeuttisella hoidolla pyritään vaikuttamaan masennusta ylläpitäviin mielikuviin, ajattelumalleihin, tunne-elämään, minäkäsitykseen ja toimintatapoihin. Tavoitteena on, että potilas toipuu ja hänen toimintakykynsä paranee.

 

Psykoterapeuttisia hoitomalleja on monenlaisia. Masennuksen hoidossa vahvin näyttö hoidon vaikuttavuudesta on saatu kognitiivisesta, interpersonaalisesta ja psykodynaamisesta lyhytterapiasta sekä käyttäytymisen aktivoinnista. Lievien masennustilojen hoidossa voidaan käyttää myös ongelmanratkaisuterapiaa, ratkaisu- ja voimavarakeskeistä terapiaa sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Yleensä hoito toteutetaan yksilöterapiana, mutta myös ryhmäterapeuttisia sovelluksia tai internetterapiaa voidaan käyttää. Potilaan ja terapeutin välisellä yhteistyösuhteella on suuri merkitys terapian suotuisiin vaikutuksiin.

 

 

Elämän vaiheet

 

Masennusta voi syntyä kenelle tahansa elämän eri vaiheissa nuorista vanhuksiin, raskausaikana tai sen jälkeisessä elämässä, toisilla vuoden ajat vaikuttavat mielialaan voimakkaammin, toisilla vaikean masennusoireiden lisäksi tulee harhaluuloja ja aistiharhoja jolloin puhutaan psykoottisesta depressiosta.

 

Surullista on, että Suomessa tehdään noin 600 masennustilaan liittyvää itsemurhaa vuodessa. Oman pahan olon kanssa ei pidä jäädä yksin! Apua on saatavilla ja siihen oljenkorteen kannattaa tarttua silloin, kun omat eväät eivät riitä. Ensin pitää vain avata omat silmänsä ja havahtua, missä jamassa olet. Sinä olet oman elämäsi kapteeni, jonka tarkoitus on ohjata kone turvallisesti ja tasaisesti kohti määränpäätäsi. Ilmakuoppia  voi tulla aika ajoin, ja aurinko voi mennä hetkeksi pilvien taakse, mutta pääsääntöisesti koneen on tarkoitus kulkea vakaasti happinaamareiden avulla tai ilman. Toisinaan voit tarvita rinnallesi varapilottia ja silloin sinä hengähdät ja palautat sisällesi balanssin, jotta voit taas asettua oman elämäsi ohjaimiin.

 

Sinä et ole yksin!

 

Kun mikään ei tunnu miltään

 

Masennuksesta kärsii vuosittain noin 5% suomalaisista. Kukaan meistä ei halua kuulua tuohon joukkoon, vielä vähemmän myöntää sitä muille, saatikka itselleen.

 

Mikä tuonne mustiin, matalaenergisiin syövereihin meidät sitten ajaa? Onko elämä kohdellut meitä epäoikeudenmukaisesti, onko lasti liian painava harteillemme? Vai selittyykö oireilumme perimämme kautta? Minne voimme syyttävän sormemme osoittaa?

 

Mistä tunnistat masennuksen?

 

Aina ei tule edes ajatelleeksi, että omien valintojen taustalla voisi olla masennus. Monesti myös oireketju on päässyt jo niin pitkäksi, että oireiden alkulähteelle  löytäminen voi tuntua omin avuin liian haastavalta. Nukumme huonosti ja  seuraavana päivänä olemme väsyneitä ja kiukkuisia. Päätä särkee. Makeanhimo on seurausta jatkuvasta tunnesyömisestä, suoli menee tukkoon, kun syömme väärin, liikunta vähenee ja paino lisääntyy, rakkaus itseemme vähenee. Ja sama kaava jatkuu, kunnes jo välttelemme omaa peilikuvaamme.

 

Jokaisen elämässä on omat karikot. Ne on meille määrätty, sinä päätät, miten niistä selviät. Jos aina on harja valmiina lakaisemaan sirpaleet maton alle, ennen pitkää joudumme kävelemään piikkimatolla ja tasapaino horjuu.

 

Masennuksesta aletaan yleensä puhua silloin, kun perusvire on jatkuvasti alakuloinen ja kiinnostuksen kohteet tuntuvat katoavan elämästä. Unirytmi takkuaa, ruokahalu katoaa tai päinvastoin kohoaa liikaa. Masentuneen henkilön omakuva on usein negatiivinen ja itsetunto alhainen, vaikeissa depressioissa voi esiintyä jopa psykoottisina oireina harhaluuloja ja aistiharhoja.

 

Masennustilan tunnistamiseksi tehdään henkilölle ensimmäiseksi lääkärintutkimus. Diagnoosi edellyttää, että 10:stä kriteerinä käytetystä oireesta esiintyy vähintään 4, ja että oireet ovat tarpeeksi vaikeita. Lisäksi masennustilan oireita on tullut esiintyä päivittäin ja yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.

 

 

Masennuksen hoito

 

Masennuksen hoito voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: akuutti-, jatko- ja ylläpitohoitoon. Akuuttihoito tähtää oireettomuuteen. Usein tehokkainta on aloittaa hoito masennuslääkkeiden ja terapian yhdistelmällä. Noin 2/3 masennuslääkettä säännöllisesti käyttävästä saa lääkityksestä avun, noin 40-50%:lla masennustilan oireet häviävät melkein täydellisesti 6-8 viikon aikana.

 

Jatkohoidon tarkoitus on estää oireiden palaaminen. Vaara on suurimmillaan silloin, jos hoito lopetetaan heti oireiden hävittyä. Kun potilas on ollut yhtäjaksoisesti oireeton puolen vuoden ajan, voidaan lääkehoito lopettaa asteittain.

 

Ylläpidon tarkoitus on uuden masennusjakson ehkäiseminen. Ylläpitohoidon aloittaminen on suositeltavaa silloin, jos depressio on osoittautunut toistuvaksi, ja potilaalla on takanaan jo ainakin kaksi aiempaa masennusjaksoa. Ylläpitohoitoon ryhdytään yleensä silloin, jos sairausjaksot ovat olleet vähintään keskivaikeita. Ylläpitohoitoa on syytä harkita jo aikaisemminkin, jos sairausjaksot ovat olleet vaikeita, psykoottisia, ja niihin on liittynyt vakavaa itsetuhoisuutta tai pitkäaikaista tai vaikeaa toimintakyvyn heikkenemistä.

 

Psykoterapiasta apua

 

Psykoterapeuttisella hoidolla pyritään vaikuttamaan masennusta ylläpitäviin mielikuviin, ajattelumalleihin, tunne-elämään, minäkäsitykseen ja toimintatapoihin. Tavoitteena on, että potilas toipuu ja hänen toimintakykynsä paranee.

 

Psykoterapeuttisia hoitomalleja on monenlaisia. Masennuksen hoidossa vahvin näyttö hoidon vaikuttavuudesta on saatu kognitiivisesta, interpersonaalisesta ja psykodynaamisesta lyhytterapiasta sekä käyttäytymisen aktivoinnista. Lievien masennustilojen hoidossa voidaan käyttää myös ongelmanratkaisuterapiaa, ratkaisu- ja voimavarakeskeistä terapiaa sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Yleensä hoito toteutetaan yksilöterapiana, mutta myös ryhmäterapeuttisia sovelluksia tai internetterapiaa voidaan käyttää. Potilaan ja terapeutin välisellä yhteistyösuhteella on suuri merkitys terapian suotuisiin vaikutuksiin.

 

 

Elämän vaiheet

 

Masennusta voi syntyä kenelle tahansa elämän eri vaiheissa nuorista vanhuksiin, raskausaikana tai sen jälkeisessä elämässä, toisilla vuoden ajat vaikuttavat mielialaan voimakkaammin, toisilla vaikean masennusoireiden lisäksi tulee harhaluuloja ja aistiharhoja jolloin puhutaan psykoottisesta depressiosta.

 

Surullista on, että Suomessa tehdään noin 600 masennustilaan liittyvää itsemurhaa vuodessa. Oman pahan olon kanssa ei pidä jäädä yksin! Apua on saatavilla ja siihen oljenkorteen kannattaa tarttua silloin, kun omat eväät eivät riitä. Ensin pitää vain avata omat silmänsä ja havahtua, missä jamassa olet. Sinä olet oman elämäsi kapteeni, jonka tarkoitus on ohjata kone turvallisesti ja tasaisesti kohti määränpäätäsi. Ilmakuoppia  voi tulla aika ajoin, ja aurinko voi mennä hetkeksi pilvien taakse, mutta pääsääntöisesti koneen on tarkoitus kulkea vakaasti happinaamareiden avulla tai ilman. Toisinaan voit tarvita rinnallesi varapilottia ja silloin sinä hengähdät ja palautat sisällesi balanssin, jotta voit taas asettua oman elämäsi ohjaimiin.

 

Sinä et ole yksin!

 

Sairaudet

MIKÄ MINUA VAIVAA ?

28.2.2016
122

Vastaanotolle tuli kolmekymppinen nainen. Parisuhteessa, yksi 6 vuotias lapsi, lemmikkinä koira, työssä pankissa asikaspalvelussa. Perhe asuu kerrostaloasunnossa joka jo lähes maksettu, raha-asiat kunnossa. Sukulaisia ja ystäviä on.

  • minulla on lähes joka päivä päänsärkyä, ollut pitkään, kuukausia ainakin, alkoi jo viime keväänä mutta on nyt syksyn ja talven mitaan pahentunut. Päivisin olen ihan poikki vaikka nukun 12 tuntia ja viikonloppuisin jopa enempi. Olen lihonut vajaassa puolessa vuodessa 8 kg vaikka en ole lisännyt ruuan määrää ja syön terveellisesti. Koiraa käytän ulkona mutta muuten on lenkkeilyt jäänyt en yksinkertisesti jaksa, töiden jälkeen puolikuollut ja iltaisin saan kotityöt juuri ja juuri tehtyä ja meen nukkumaan. Nukun pätkissä, herään monta kertaa yössä, yleensä kyllä nukahdan uudestaan helposti. Mikään ei jaksa kiinnostaa, työssä teen virheitä enkä pysty keksittymään niinkuin ennen. Tuntuu että muistikin on huonontunut, työkavereit välillä ihmettelevät kun teen samoja juttuja kahteen kertaan. Kavereita on mutta en heitä enää juuri tapaa, soitellaan kyllä mutta en jaksa seurustella heidän kanssaan sen enempää. Vanhempani käyvät joskus ja hakevat tytön heille hoitoon, itse en ole heillä käynyt moneen kuukauteeen. Suoli toimii laiskasti vaikka syön kasviksia ja hedelmiä, tosin viime aikoina vähemmän, tulee syötyä karkkia ja pullaa enstistä useammin. Mikään ei suju, olen ihan jumissa, päätä särkee enkä jaksa enää. Olen muuttunut täysin, tämä päänsärkykin tekee minut kohta hulluksi ! Elämä on kaikinpuolin hyvin ei pitäsi valittaa mutta jotain on vialla, onkohan minulla aivokasvain ? Mikä minua oikein vaivaa ?

Tässäpä lääkärille pähkinä purtavaksi, mikähän tätä potilsta voisi vaivata ja miten aloitan selvittämään tätä vyyhtiä ?

 

Yleinen

Kop kop, kuka siellä?

25.2.2016
kopkop

Näin jokin aika takaperin sitten unen. Seisoin korkean kerrostalon parvekkeella ja katselin taivaalle. Näin kuinka pilvistä muodostui ylväs hahmo, lähes ritarillinen, joka ryhdikkäässä asennossaan lipui minun ylitseni. Samalla kun hahmo meni ohitseni, huomasin kuinka taivaanrannasta nousi tumma pilvirintama, kuin tasaisena aaltona, muuttaen taivaan mustaksi.

Uni jäi mieleeni kirkkaana ja kerroinkin siitä heti seuraavana aamuna innoissani töissä työkaverilleni. Sitten unohdin sen. Unohdin jopa kirjoittaa sen unikirjaani, johon yritän kirjoittaa aina merkityksellisiltä tuntuvat unet.

Tänään muistin tuon unen.

Tänään ymmärsin, miksi näin tuon unen.

Elämäni ensimmäistä kertaa minusta on tulossa työtön.  YT-neuvottelut, joista kaikki olemme säännöllisesti lukeneet lehtien palstoilta ja uutisista kuulleet, olivatkin yllättäen nyt osa minun tämän hetkistä todellisuuttani. Olin muuttunut yrityksen silmissä tuotannollisesti ja taloudellisesti tarpeettomaksi.

Vein lapseni aamulla päiväkotiin. Suukot ja halit vaihdettuamme hyppäsin autoon ja mietin, minne nyt kiirehdin. Sillä niinhän meidät on rakennettu, toimimme suuren osan päivästämme lähes automaattisella ohjauksella, tapoihimme urautuneina pikku oravanpyörissämme, kunnes tapahtuu jotain yllättävää, tavalla tai toisella.

Nähdäkseni minulla on kaksi vaihtoehtoa, miten jatkan tästä eteenpäin.

Voin jäädä kiinni tunteisiin, joita tunsin kun katsoin minut palkanneen esimiehen allekirjoittavan irtisanomistodistustani. Surua, epäuskoa, ehkä jopa katkeruutta. Tai voin käydä ne tunteet läpi, antaa niiden tulla ja tuntea ne joka ikisessä sopukassani ja sitten laskea niistä tyynesti irti.

En usko sattumaan. Sen sijaan uskon, että meille jokaiselle on annettu jokin tietty tehtävä tänne tullessamme. Joskus poikkeamme polultamme ja tunnemme sisimmässämme, jos emme ole niin sanotusti oikeilla jäljillä. Tunteistamme huolimatta emme syystä tai toisesta kuitenkaan aina seuraa sisäistä ääntämme, vaan pysymme ehdoin tahdoin kiinni siinä tutussa ja turvallisessa kolossamme.

Kunnes jonkin korkeamman voiman on puututtava peliin ja avattava silmiämme.

En ollut unelmatyössäni. Tiesin ja tunsin sen, silti en uskaltanut ottaa hyppyä tuntemattomaan, kunnes minun oli pakko. Nyt tunnen lähinnä suurta helpottuneisuutta. On kuin saisin puhtaan valkoisen canvas-taulun eteeni ja tilaisuuden maalata sen uudestaan lempiväreilläni.

Olen päättänyt olla tuo ryhdikäs ritarillinen hahmo ja olla avoin tulevaisuudelle. Olen myös päättänyt kuunnella omaa sisäistä ääntäni, joka kertoo, mikä ovi kannattaa seuraavaksi avata.

Elämä on upea seikkailu, josta voit tehdä juuri sellaisen kuin haluat. Sinä päätät, minkä oven avaat seuraavaksi.

Yleinen

Mikä tekee onnelliseksi?

18.2.2016

Eilen töistä päästessä, auringonpaiste ja sää oli mitä mahtavimmat. Koirat odotteli tuttuun tapaansa kotona. Ulko-oven kolahdus kertoo, että joku tuli kotiin, muutaman haukahduksen saattelemana tytöt kömpi kukin tahoiltaan eteiseen, hännät heiluen. Uloshan se oli lähdettävä. Muutama tunti metsässä vierähti, kävellen ja ihastellen kaunista talvista maisemaa.

Millan koirat

Tästä päästään aiheeseen. Mikä tekee onnelliseksi? Millä tavoin rentoudut? Nykyään, kun aina on kiire, tai ainakin se kiire tehdään. On työt, kaupassa käynnit, harrastukset. Kenellä mitäkin. Mistä se kiire tulee? Onko oikeasti niin kiire, ettei kerkeä liikkumaan, ajoissa nukkumaan tai syödä terveellisesti?

Välillä pitäisi pysähtyä. Hengittää ja tehdä asioita, joista nauttii. Rentoutua voi monella tavalla.

Minun tapani nollata ajatuksia on liikunta ja koirat joita kotona asustaa kolme . Niiden kanssa tulee puuhailtua monenlaista. Koirat pitävät minut  liikkeessä ja hyvä niin, muuten huonolla säällä jäisin sohvan vangiksi. Minä ja koirat lenkkeillään paljon, käydään agilityssä, opetellaan jäljestystä ja käydään tottelevaisuuskoulutuksessa.

Tottahan on, että koiraharrastus vie paljon aikaa ja siitä olen myös saanut kuulla. Mutta tämähän on vain minun tapani viettää aikaa ja elää. Jokaisella pitää olla mahdollisuus harrastaa asioita jotka kokee mieleisiksi. Harrastukset, perhe ja ystävät on se, joka minut tekee onnelliseksi. Mikä on juuri sinun voimavarasi, mikä antaa voimaa arkeen, mikä on avain sinun onneen?

Nyt pieni haaste teille ihanat lukijat! Haastan kaikki lähtemään tänään ulkoilemaan, ei tarvitse lähteä juosten tai hikilenkille, mutta nauttimaan ulko-ilmasta ja vaikka lähtemään pulkkamäkeen!

Ihanaa päivää teille kaikki lukijat!

Terveisin Milla ja typykät Gia, Lilli ja Selma